Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Mexico : Maatietoa : Meksiko

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Mexico

Embajada de Finlandia
Monte Pelvoux 111, piso 4, Col. Lomas de Chapultepec
11000 México D.F., México
Puh. +52-55-5540 6036, S-posti: sanomat.mex@formin.fi
Español | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Meksiko

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
SuomiMeksikon yhdysvallatMeksiko
SvenskaMexicos förenta staterMexico
EspañolEstados Unidos MexicanosMéxico

Itsenäistyminen

16.9.1810

Kansallispäivä

16. syyskuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: 8 t (GMT -6)

Talvisin: 8 t (GMT -6)

Pinta-ala

1 958 201 km²

Väkiluku

112337 000

Pääkaupunki

Suomeksi: México

Omalla kielellä: Ciudad de México

Diplomaattisuhteet

11. marraskuuta 1949

Tunnustanut Suomen

13.7.1920

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Meksiko

Edustautuminen Suomessa

Meksikon suurlähetystö

Simonkatu 12 A 7, VII kerros

00100 Helsinki

Puhelin: 09–5860430

Fax: 09–6949411

Sähköposti: mexican.embassy@kolumbus.fi

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Valtion hallinnollinen jakaantuminen

 

Meksiko koostuu 31 osavaltiosta:

 

Aguascalientes, Baja California, Baja California Sur, Campeche, Chiapas, Chihuahua, Coahuila, Colima, Durango, Guanajuato, Guerrero, Hidalgo, Jalisco, México, Michoacán, Morelos, Nayarit, Nuevo León, Oaxaca, Puebla, Querétaro, Quintana Roo, San Luis Potosí, Sinaloa, Sonora, Tabasco, Tamaulipas, Tlaxcala, Veracruz, Yucatán, Zacatecas

 

Meksikon liittopääkaupunki on Distrito Federal.

 

Jokaisella osavaltiolla on rajattu autonomia: oma kuvernööri ja lakiasäätävä sekä juridinen elin. Meksikon poliittinen järjestelmä on kuitenkin edelleenkin hyvin sentralisoitunut ja valta on keskittynyt presidentille.

Valtionpäämies

Meksikon presidentti on Enrique Peña Nieto.

 

Presidentti on astunut virkaan 1. joulukuuta 2012. Toimikausi on kuusi vuotta, 30. marraskuuta 2018 asti.

 

Presidentti valitaan suorilla kansanvaaleilla, eikä häntä voida valita uudelleen. Presidentti nimittää hallituksen ja on sekä hallinnon että armeijan päällikkö.

Parlamentti

Parlamentti on kaksikamarinen ja koostuu 500-jäsenisestä edustajainhuoneesta (Cámara de Diputados) sekä 128-jäsenisestä senaatista (Cámara de Senadores). Senaatin jäsenet valitaan kansanvaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kolme neljäsosaa senaattoreista valitaan enemmistövaalitapaa käyttäen ja jäljelle jäävä neljäsosa suhteellisella vaalilla.

 

Edustajainhuoneen 500 jäsentä kansa valitsee kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Heistä 300 valitaan enemmistövaalilla vastaavasta määrästä vaalipiirejä. Loput 200 kansanedustajaa valitaan suhteellisella vaalitavalla viidestä vaalipiiristä. Yksi puolue ei voi saada haltuunsa enempää kuin 65 prosenttia edustajainhuoneen paikoista. Näin estetään mahdollisuus muuttaa perustuslakia yhden puolueen voimin.

 

Sekä senaatin että edustajainhuoneen jäsenet eivät voi tulla uudelleenvalituksi toiselle kaudelle.

 

Puolueet

Meksikon politiikkaa hallitsevat kolme suurta puoluetta: Partido Revolucionario Institucional (PRI)Partido Acción Nacional (PAN)Partido de la Revolución Democrática (PRD) Poliittisella kentällä toimii kuitenkin myös pienempiä puolueita. Tärkein niistä on Partido Verde Ecologista de México (PVEM). Muita puolueita ovat Movimiento Ciudadano (Kansanliike), Partido del Trabajo (PT), ja Nueva Alianza. Uutena puolueena vuoden 2012 vaalien jälkeen puoluekarttaan on ilmestynyt PRD-puolueesta irtautunut Movimiento de Regeneración Nacional (Morena).

Sisäpolitiikka

Meksikon poliittinen järjestelmä rakentui 71 vuoden ajan yhden valtionhoitajapuolueen, Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) varaan. Se hallitsi maata suvereenisti liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistasoilla, ja vuoteen 1997 saakka sillä oli ehdoton enemmistö senaatissa ja edustajainhuoneessa. Maan 1980-luvulla alkanut taloudellinen avautuminen ei ulottunut monoliittiseen ja korruptoituneeseen poliittiseen järjestelmään. Vuoden 1997 vaaleissa PRI menetti ensimmäisen kerran ehdottoman enemmistönsä edustajainhuoneessa, mikä aloitti maassa uudenlaisen poliittisen kulttuurin.

 

Presidentin ja kongressin vaalit 2000 muodostuivat historiallisiksi. Ne olivat vapaat aikaisemmin niin tavallisista vaalivilpeistä. Kansa osoitti kyllästymisensä PRI:n valtaan ja äänesti muutoksen puolesta. Uudeksi presidentiksi valittiin selvällä äänierolla keskusta-oikeistolaisen Kansallisen toimintapuolueen (PAN) ehdokas Vicente Fox. Kongressissa mikään puolue ei saanut enemmistöä PRI:n säilyessä niukasti suurimpana puolueena. Tappiostaan huolimatta PRI säilytti johtoasemansa kunnallis- ja osavaltiotasolla.

 

Vuoden 2006 presidentin vaalit jakoivat maan oikeiston ja vasemmiston välille. Oikeiston Felipe Calderón voitti vaalit niukalla 0,57 prosentin äänienemmistöllä. Vasemmiston hävinnyt ehdokas Andrés Manuel López Obrador ei tätä hyväksynyt, eikä milloinkaan myöntänyt Calderónia maan lailliseksi presidentiksi. Vuoden 2009 vaaleissa PRI voitti takaisin suurimman puolueen aseman kongressissa PANin jäädessä kakkoseksi.

 

Presidentti Calderónin kauden, 2006–2012 suurimpia haasteita olivat huumekauppaan liittyvä väkivalta ja sen kitkeminen. Hänen kaudellaan aloitetussa huumeiden vastaisessa taistelussa on vuodesta 2006 lähtien kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Huumerikollisuus ja sitä vastaan taisteleminen veivät paljon huomiota ja resursseja poliittisilta uudistuksilta, joita Calderónin aikana tehtiin. Monet hänen kautensa uudistuksista pyrkivät parantamaan oikeusvaltion toimintaa sekä valtion kykyä taistella järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Kauden turvallisuuspoliittisiin uudistuksiin kuuluivat muun muassa eri tasojen viranomaisten koordinaatiota ja yhteistoimintaa sekä toimintakykyä parantamaan pyrkivät lait. Muita uudistukia olivat muun muassa vaaliuudistus, verouudistus sekä eläkeuudistus.

 

Kautensa lopussa vuosina 2011–2012 Calderónin hallinto uudisti Meksikon työlakia ja muutti maahanmuuttolainsäädäntöä liberaalimpaan suuntaan. Maassa hyväksyttiin myös edistyksellisiä ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien sekä siirtolaisten suojeluun pyrkiviä lakeja.

 

Vuoden 2012 vaaleissa selkeä voittaja oli jälleen PRI. Puolueen edustaja Enrique Peña Nieto valittiin presidentiksi, ja puolue sai selkeän enemmistön sekä edustajainhuoneen että senaatin paikoista. Peña Nietolta odotetaan uudistuksia, joihin edelliset, PAN:in presidentit eivät kausillaan pystyneet. Tarpeellisina nähdään muun muassa taloussektorin laajamittainen uudistus, johon sisältyisivät verouudistus sekä öljysektorin uudistus, sekä maan turvallisuustilanteen vakauttaminen. Peña Nieton kauden aluksi joulukuussa 2012 maan edustajainhuoneessa ja senaatissa hyväksyttiin presidentin ajama koulutusuudistus, jonka tarkoituksena on parantaa maassa tarjottavan koulutuksen tasoa kaikilla koulutusasteilla. Vastikään hyväksyttiin myös vero- ja energiareformit, joilla odotetaan olevan suuria vaikutuksia maan talouteen ja kilpailukykyyn.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Meksikon ulkopolitiikan johtavia periaatteita on itsemääräämisoikeuden ja toisten asioihin puuttumattomuuden voimakas korostaminen. Taustalla ovat traumaattiset historialliset kokemukset suuren pohjoisen naapurin kanssa. Maan ylivoimaisesti tärkeimmän ulkosuhdeprioriteetin muodostavatkin suhteet Yhdysvaltoihin.

 

USA-suhteiden käytännön hoitoa varten maiden välille on perustettu laaja yhteistyöverkosto erilaisine konsultaatio- ja yhteistyömekanismeineen. Presidentit tapaavat säännöllisesti, ja hallitustasolla toimii sekakomissio. Myös parlamenttien välillä on vuosittaisia kokouksia. Kahdenvälisen agendan tärkeimpiä kysymyksiä ovat huumeiden vastainen taistelu, maahanmuuttoasiat ja rajayhteistyö.

 

Maahanmuuttoasiat ja rajayhteistyö ovat ongelmallisia maiden välisissä suhteissa. Meksikolaisia laittomia siirtotyöläisiä on Yhdysvalloissa miljoonia. Kaikkiaan maassa asuu arviolta 18 miljoonaa meksikolaista. Viime vuosina Meksikossa on kritisoitu voimakkaasti Yhdysvaltain etelärajalleen rakentamaa muuria, jolla pyritään rajoittamaan meksikolaissiirtolaisten tulvaa.

 

Amerikkalaisia asuu Meksikossa yli puoli miljoonaa, amerikkalaisia yrityksiä toimii maassa 2 600 ja suuri osa Meksikon saamista sijoituksista tulee Yhdysvalloista. Maiden 3 200 kilometrin pituisella rajalla tapahtuu vuosittain noin 300 miljoonaa ylitystä, mikä luonnollisesti aiheuttaa myös paljon ongelmia. Vuosittain useita satoja meksikolaisia menehtyy ylittäessään rajaa uuvuttavissa autiomaaoloissa.

 

Maiden välisissä suhteissa on viime vuosina keskitytty ennen kaikkea turvallisuuteen ja huumeiden sekä järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Nykyinen presidentti Peña Nieto on kuitenkin pyrkinyt nostamaan agendalle taloudelliset suhteet ja siirtämään vähitellen maiden välisen yhteistyön painopistettä turvallisuudesta talouteen.

 

Meksikon suhteet Aasiaan ovat olleet melko ohuet. Meksiko toimi APEC:in puheenjohtajana vuonna 2002 ja piti silloin järjestön huippukokouksen Meksikossa. Aasian maista Kiina on vallannut Meksikon tuotteilta alaa niin Yhdysvaltain kuin kotimaan markkinoillakin. Koko Aasian osuus Meksikon tuonnista on jo 23 prosenttia. Meksikon talouselämä onkin huolestunut erityisesti Kiinan tavasta työntyä Meksikon markkinoille, ja siksi maa pyrkii hidastamaan tuontia Kiinasta soveltamalla polkumyynti-tariffeja sekä rajoittamalla piraattituotteiden virtaa Meksikoon.

 

Multidiplomatian alalla Meksiko on perinteisesti ollut aktiivinen toimija eri järjestöissä. Se tukee voimakkaasti YK-järjestelmää ja sen vahvistamista muun muassa turvaneuvoston vaihtuvien jäsenten määrää lisäämällä. Merkkeinä uudesta aktiivisuudesta ovat Meksikon jäsenyydet YK:n turvallisuusneuvostossa 2002–2003 ja uudelleen kaudella 2009–2010.

Alueellinen yhteistyö

Meksiko on solminut lähes kaikkien Latinalaisen Amerikan maiden kanssa vapaakauppasopimuksia lukuun ottamatta Mercosuria, jossa maalla on tarkkailijan status. Suhteet Etelä-Amerikan suurimpaan valtioon Brasiliaan ovat melko kompleksiset molempien maiden tavoitellessa Latinalaisen Amerikan poliittista johtajuutta eri foorumeilla.

 

Meksikolla oli aikanaan keskeinen rooli Keski-Amerikan maiden rauhanprosessissa. Yhteistyötä on jatkettu myös viime vuosina erityisesti talouden alalla. Keski-Amerikan maiden kanssa on laadittu suunnitelma yhtenäisestä talousalueesta, jonka kehitystä tarkasteltaisiin kokonaisuutena. Suunnitelman sisältämien kehityshankkeiden käytännön toteutus on kuitenkin ontunut muun muassa rahoituksen puutteen vuoksi.

 

Kuuballa on perinteisesti ollut erityissija Meksikon ulkopolitiikassa. Meksiko oli ainoa Latinalaisen Amerikan maa, joka ei missään vaiheessa katkaissut diplomaattisuhteita Kuubaan. Viime vuosina tavoitteena on ollut Kuuban-suhteiden normalisoiminen. Meksiko ja Kuuba ovatkin käynnistäneet uudelleen kymmenkunta kahdenvälisen yhteistyön mekanismia, joissa käsitellään muun muassa siirtolaisuutta, huumekauppaa, terveydenhuoltoa, kauppaa ja teollista kehitystä, maataloutta ja kalastusta sekä kehitysyhteistyötä.

Järjestöt

Kansainvälisessä yhteistyössä Meksiko on profiloitunut viime vuosikymmeninä erityisesti aseriisunnassa. Latinalaisen Amerikan ydinaseeton vyöhyke (Tlatelolcon sopimus) perustettiin yli 30 vuotta sitten Meksikon aloitteesta. Se tuomitsee kaikki ydinkokeet ja on NPT-sopimuksen ja sen jatkosopimuksen allekirjoittaja. Maa on jäsenenä muun muassa seuraavissa järjestöissä:

GATT, WTO, OECD, IMF, IBRD, IBD, APEC, OPANAL, OAS

 

Meksiko on myös hyväksytty Euroopan Neuvoston tarkkailijaksi. Meksiko on halunnut pysytellä OPEC:in ulkopuolella, vaikka se onkin muiden öljyntuottajien kanssa yhteistyössä muun muassa tuotannon rajoittamisessa hintatason laskun estämiseksi.

Puolustuspolitiikka

Meksikon kulutus puolustusvoimiin on yleisesti ollut alueensa pienin. Kulutus on kuitenkin ollut hiljalleen nousussa, koska armeija on joutunut ottamaan aktiivisemman roolin sisäisen turvallisuuden valvomisessa. Armeija on taistellut muun muassa zapatisteja vastaan, ja sillä on suuri rooli huumekaupan vastaisessa taistelussa. Skandaalit liittyen ihmisoikeuksien loukkauksiin ja korruptioon ovat tahranneet armeijan mainetta, mutta se koetaan edelleen vähemmän korruptoituneeksi kuin poliisivoimat.

Ihmisoikeudet

2000-luvulla on otettu useita merkittäviä askelia oikeusvaltion rakentamiseksi ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi, mutta tehtävää on vielä paljon.

 

Korruptio on laajalle levinnyttä ja ulottuu yhteiskunnan ylätasolle saakka. Erityisen huolestuttavaa on rankaisemattomuus, poliisivoimien tehottomuus ja korruptoituneisuus. Kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään on huono. Rikollisuus kulkee käsi kädessä huumekaupan kanssa, jonka lonkerot ulottuvat Meksikossa kaikkialle.

 

Viime aikoina ihmisoikeuksien loukkauksiin on alettu puuttua voimakkaammin. Vuosina 2011 ja 2012 maassa hyväksyttiin useita edistyksellisiä ihmisoikeuspuolustajien, toimittajien ja siirtolaisten suojeluun pyrkiviä lakeja. Ihmisoikeuksissa on kuitenkin edelleen paljon puutteita, joista suurimpia ovat naisiin kohdistuva väkivalta, oikeusjärjestelmän puutteet, satunnaiset pidätykset, kidutus, epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, vankien pahoinpitely ja rankaisemattomuus.

EU-politiikka

EU-politiikka

Meksiko allekirjoitti Euroopan Unionin kanssa joulukuussa 1997 laajan puitesopimuksen poliittisesta dialogista, taloudellisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä. Tähän niin sanottuun globaalisopimukseen sisältyvät normaalit demokratia- ja ihmisoikeusklausuulit. Lokakuussa 2008 EU ja Meksiko tekivät sopimuksen strategisesta kumppanuudesta.

 

EU:n ja Meksikon välinen vapaakauppasopimus astui voimaan teollisuustuotteiden osalta vuonna 2000 ja palvelujen osalta vuonna 2001. Se kattaa 95 prosenttia osapuolten nykyisestä keskinäisestä kaupasta. EU:n teollisuustuotteisiin kohdistuvat tullit poistuivat kokonaan 2007. EU on Meksikon toiseksi tärkein kauppakumppani.

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Meksikon talous koki 1980- ja 1990-luvuilla useita rajuja kriisejä, jotka ajoittuivat usein kuuden vuoden välein tapahtuvaan presidentin vaihdokseen. Yhdysvaltojen ja IMF:n avulla Meksiko selvisi joulukuun 1994 pesokriisistä, jonka pääsyinä olivat muun muassa rahoitusjärjestelmän liian nopea avaaminen ja pankkijärjestelmän heikkous. Pesokriisin suurten tukiluottojen myötä Meksiko otti käyttöön edelleen noudatettavan kelluvan valuuttakurssin lyhyen ajan pääomaliikkeiden hillitsemiseksi.

 

Vaikka valtiontaloutta on hoidettu vastuullisesti, vakaan talouskasvun saavuttamiseksi maan yhteiskuntaa ja taloutta olisi uudistettava perusteellisesti. Meksikon kansainvälinen kilpailukyky on laskenut (vuonna 2004 sijalla 48, vuonna 2006 sijalla 59 ja vuonna 2011 sijalla 58 World Economic Forumin listalla). Maa tarvitsee rakenteellisia uudistuksia kehityksen pohjaksi muun muassa vero- työvoima- ja energiasektoreilla. Myös oikeusjärjestelmää olisi uudistettava perusteellisesti sen riippumattomuuden turvaamiseksi ja korruption kitkemiseksi.

 

Askelia uudistusten tiellä onkin jo otettu. Presidentti Peña Nieton kaudella pitkään vireillä ollut verouudistus saatiin viimein tehtyä. Myös energiauudistus hyväksyttiin joulukuussa 2013. Jo aiemmin valtion työntekijöiden sosiaaliturvan ja eläkelaitoksen reformit ajettiin läpi.

 

Vuonna 2013 Meksikon bruttokansantuote kasvoi 1,3 prosenttia, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin vuoden 2012 3,9 prosentin kasvu.  Meksiko on Maailmanpankin mukaan maailman 14. suurin kansantalous ja 11. suurin ostovoimapariteetilla mitattuna.

 

Meksikon ulkomaisen kokonaisvelan määräksi vuonna 2012 arvioitiin 229 miljardia dollaria ja valuuttavarannon arvoksi 178 miljardia dollaria.

 

Meksikon suurin yhteiskunnallinen ongelma on tulonjaon suuri epätasaisuus. Maan teollistuminen ja talouden monipuolistuminen koituu vain osittain koko kansan hyväksi. Väestöstä lähes puolet elää köyhyydessä ja viidesosa absoluuttisessa köyhyydessä, samalla kun pieni eliitti rikastuu. OECD:n arvion mukaan Meksiko tarvitsisi 6 prosentin talouskasvun 30-50 vuodeksi päästäkseen eroon alikehityksestä.

 

Makrotalouden indikaattoreita

 

  • inflaatio: 3,6 prosenttia (2013) (INEGI / keskiarvo)
  • BKT: 1,18 biljoonaa dollaria (2012) (CEPAL)
  • BKT:n kasvu: 1,3 prosenttia (2013 arvio) (CEPAL)
  • BKT per capita: 10,014 dollaria (2012) (CEPAL)
  • BKT:n koostumus: palvelut 70 %, teollisuus 26%, maatalous 4 %
  • suorat ulkomaiset investoinnit: 35 miljardia dollaria (2013)  
  • julkinen velka: 490 miljardia dollaria (2013)  
  • tärkeimmät taloudenalat: elintarviketeollisuus, juomat, tupakka, kemikaalit, rauta ja teräs, öljyjalosteet, kaivosteollisuuden tuotteet, tekstiilit ja vaatteet, moottoriajoneuvot, kestokulutushyödykkeet, turismi

 

Energiasektori

 

Meksiko on maailman 5. suurin öljyntuottaja. Viimeaikainen hintojen nousu onkin vaikuttanut myönteisesti valtion kassavarantoon.

 

Öljyntuotantoa on pyritty Meksikossa yksityistämään, mutta historiallisista syistä se on maassa poliittisesti herkkä kysymys. Tämä on merkinnyt uus- ja korvaavien investointien tyrehtymistä, sillä valtion öljy-yhtiön vientitulot tuloutetaan pääosin suoraan valtion kassaan. Vuonna 2013 presidentti Peña Nieto onnistui kuitenkin viemään läpi tärkeän energia-alan uudistuksen, joka lisää kansallisen öljy-yhtiö Pemexin toimintavapautta ja mahdollistaa entistä laajemmat yksityiset investoinnit.

 

Valtiontalous

 

Vuoden 1995 finanssikriisin opetuksista viisastuneena hallitus ja keskuspankki ovat noudattaneet hyvin maltillista rahapolitiikkaa ja tiukkaa finanssipolitiikkaa. Valtiontalouden alijäämä nousi vuonna 2012 2,4 prosenttiin BKT:stä. Inflaatiota on pystytty alentamaan reilusti.

 

Korot maassa ovat laskeneet kohtuullisiksi johtuen inflaation alenemisesta ja luottamuksen palautumista Meksikoon, mikä ilmenee Meksikon pörssiin tapahtuvissa investoinneissa ja suorissa ulkomaisissa sijoituksissa. Maan rahamarkkinoille lyhytaikaisesti sijoitettujen ulkomaisten varojen arvo on viime vuosien aikana noussut vuositasolla noin 40 miljardiin dollariin. Varsinkin pienten yritysten ongelmana kuitenkin on, että maan pankkijärjestelmä antaa niille hyvin niukasti luottoja.

 

Maquiladora-sektori

 

Kokoonpanotehtaista eli niin sanotusta maquiladora-teollisuudesta on muodostunut kokonaisuudessaan erittäin merkittävä teollisuudenhaara Meksikoon. Kokoonpanotehtaiden perusideana on hyödyntää Meksikon suhteellisen alhaisia työvoimakustannuksia. Suurin osa maquiladora-viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin.

 

Kokoonpanotehtaat saavat huomattavia veroetuja voidessaan muun muassa tuoda raaka-aineet, komponentit ja koneet tullivapaasti edellyttäen, että lopputuotteet menevät vientiin. Kokoonpanoteollisuuden kolme merkittävintä haaraa ovat auto-, elektroniikka- ja tekstiiliteollisuus. Suurin osa yrityksistä on keskittynyt Meksikon pohjoisiin osavaltioihin (Baja California, Chihuahua, Tamaulipas, Coahuila ja Sonora).

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

  • vienti: 380,9 miljardia dollaria (2013)

  • tuonti: 381,6 miljardia dollaria (2013)
  • vientimaat: Yhdysvallat 78 %, Kanada 2,1 %, Saksa 1,3 % (2012)
  • tuontimaat: Yhdysvallat 50,5 %, Kiina 15,6 %, Japani 4,8 % (2012)

 

Meksikon päävientituotteita ovat valmistusteollisuuden tuotteet, öljy ja öljyjalosteet, hopea, hedelmät, vihannekset ja kahvi. Päätuontituotteita ovat metalliteollisuuden koneet ja laitteet, maatalouskoneet ja -laitteet, sähkökoneet ja -laitteet, autonosat, moottoriajoneuvojen varaosat, lentokalusteet ja niiden varaosat.

 

Ulkomaankauppa muodostaa maan bruttokansantuotteesta yli 30 prosenttia. Vientiteollisuus on keskittynyt suuryrityksiin, vaikka työpaikkojen luojana pk-yrityksillä on suuri merkitys. Hallitus on vuodesta 1986 lähtien avannut talouttaan ulkomaiselle kilpailulle pyrkien sitä kautta lisäämään meksikolaisten yritysten ja tuotteiden kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla. Tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu kuin osittain. Kiinan nousu muodostaa merkittävän uhan Meksikon vientiteollisuudelle.

 

Varsinkin 1990-luvun toisella puoliskolla Meksiko solmi johdonmukaisesti vapaakauppasopimuksia tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa. Maalla on 44 vapaakauppasopimusta, uusimmat Uruguayn ja Japanin kanssa.

Vuodesta 1994 voimassa ollut Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue (NAFTA) on tuonut Meksikolle uusia mahdollisuuksia, kuten avannut sille Yhdysvaltain markkinat ja luonut investoijille selvät säännöt, mikä on moninkertaistanut investointien määrän. Toisaalta NAFTA on johtanut Meksikon talouden voimakkaaseen riippuvuuteen Yhdysvaltojen taloudesta. Viennistä 9/10 kohdistuu Yhdysvaltoihin.

 

NAFTA:n pahimpana puutteena pidetään sosiaalisten koheesiorahastojen puuttumista sopimuksesta, jolla olisi voitu pehmentää NAFTA:n vaikutusta Meksikossa. Varsinkin maatalous on kärsinyt NAFTA:sta. Maataloutta uhkaa edelleen NAFTA:n vuonna 2008 avautunut maatalouskauppa, joka koskee erityisesti maissia, papuja ja maataloustuotteita. Talousyhteistyötä on pyritty viime vuosina kehittämään NAFTA Plus –kehyksen alla. Tarkoituksena on ollut lisätä NAFTA-alueen kilpailukykyä erityisesti Aasian taloudellisen kehityksen muodostaman haasteen edessä sekä yhdenmukaistaa liiketoiminnan käytäntöjä ja vähentää alueen sisäisen kaupan sääntelyä ja esteitä.

 

Parhaillaan Meksiko käy neuvotteluja uuden polven vapaakauppasopimukseksi luonnehditusta Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta (Trans-Pacific Partnership, TPP). Muina neuvotteluosapuolina ovat Australia, Brunei, Chile, Kanada, Japani, Malesia, Uusi-Seelanti, Peru, Singapore, Vietnam ja Yhdysvallat. Toteutuessaan sopimuksella olisi suuri merkitys Meksikon kauppapolitiikkaan ja se asettaisi myös NAFTA:n uuteen kehykseen.

 

Meksikon ja EU:n vapaakauppasopimus on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien ja kattaa lähes 95 prosenttia nykyisestä keskinäisestä kaupasta. Sopimuksen neljän voimassaolovuoden aikana kauppa on lisääntynyt lähes 40 prosenttia. Kasvua on molempien osapuolien viennissä ja tuonnissa. Kauppatase on edelleen merkittävästi suotuisampi EU:lle.

 

Kauppa Meksikon ja EU:n välillä on edelleen pientä, vain 7 prosenttia Meksikon kokonaiskaupasta, sillä NAFTA:n sisäinen kauppa on kasvanut nopeammin kuin EU:n ja Meksikon kauppa. Meksikon vienti EU-alueelle on laskussa, mutta samaan aikaan EU:n investoinnit Meksikoon ovat nousussa. Toisaalta kolmasosa Meksikon tuonnista EU-alueelta on korkean teknologiatason hyödykkeitä, jotka edesauttavat Meksikon kilpailukyvyn kohottamista. EU on toiseksi tärkein investointien lähde.

 

Suoria ulkomaisia investointeja on virrannut Meksikoon keskimäärin 12 miljardia USD vuodessa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Suorista investoinneista 3/5 tulee Yhdysvalloista, 1/3 EU-maista ja loput muualta. Sijoitusten osalta EU-maiden osuus on suurempi kuin kauppavaihdossa. Suurimmat eurooppalaiset sijoittajat ovat Espanja, Hollanti, Englanti ja Saksa.

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

  • väestönkasvu: 1,1 prosenttia (2010 -2015 arvio) (CEPAL)
  • alkuperäisväestö: 12 prosenttia maan asukkaista
  • elinajanodote vuosissa: 74,9 (miehet), 79,7 (naiset) (CEPAL)
  • suurimmat kaupungit: México, Monterrey, Guadalajara
  • työttömyysprosentti: 5,8 (2013) (CEPAL)

 

Meksiko on asukasluvultaan Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin maa. Väestö on hyvin nuorta, mediaani-ikä on 26 vuotta. Pääosa Meksikon väestöstä on mestitsejä eli intiaanien ja ennen muuta Espanjasta tulleiden eurooppalaisten jälkeläisiä.

 

Keskeisiin yhteiskuntapoliittisiin haasteisiin kuuluvat suuri väestönkasvu, maaltapako väestökeskuksiin (Mexico, Monterrey ja Guadalajara) sekä epätasainen tulonjako ja siitä aiheutuvat kehityshaasteet.

 

Laillinen ja laiton työperäinen maahanmuutto Yhdysvaltoihin on suurta. Arvioiden mukaan noin 10 prosenttia Meksikon kokonaisväestöstä ja 15 prosenttia työikäisistä asuu Yhdysvalloissa. Meksikon kautta hakeutuu Yhdysvaltoihin myös laittomia maahanmuuttajia muista Keski- ja Latinalaisen Amerikan maista.

 

Suomalaisia asuu Meksikossa pysyvästi noin 250. Matkailijoiden määrä on kasvussa, maassa vierailee vuosittain arviolta lähes 10 000 suomalaista turistia.

Uskonto

Meksikossa ei ole virallista valtionuskontoa, mutta kirkolla on vahva ote meksikolaisten sielunelämään. Suurin osa väestöstä on katolilaisia, 77 prosenttia. Protestanttien osuus on 6 prosenttia.

 

Méxicon luterilaiset jumalanpalvelukset pidetään Good Shepherd's Churchissä Lomas de Chapultepecin kaupunginosassa. Sunnuntaisin jumalanpalvelus järjestetään englanniksi. Mexico Cityssä on myös hyvin pieni kreikkalaisortodoksinen seurakunta.

Kielet

Meksikon virallinen kieli on espanja. Meksikon alkuperäiskielten instituutti (INALI) laskee Meksikossa olevan lisäksi 68 alkuperäiskieltä.

Oikeusjärjestelmä

Meksikon oikeusjärjestelmä koostuu alueellisista sekä liittovaltion oikeusasteista. Ylimmällä tasolla on korkein oikeus, jonka tuomarit presidentti nimittää ja senaatti hyväksyy.

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Peruskoulu kestää Meksikossa yhdeksän vuotta ja koulu aloitetaan kuusivuotiaana.  Peruskoulutuksen piirissä on 99 prosenttia kouluikäisistä. Lasten työssäkäynti koulun ohella on yleistä etenkin köyhemmillä alueilla, mikä joissain tapauksissa laskee todellista koulussakäyntiprosenttia.

 

Meksiko on viime vuosina pyrkinyt investoimaan peruskoulutukseen aiempaa enemmän. Koulutukseen käytetään kuitenkin edelleen huomattavasti muita OECD- maita vähemmän varoja, eikä koulutuksen taso ole kovin korkea. Tämä näkyy mm. vuoden 2012 Pisa-tutkimuksessa, missä Meksiko jäi OECD- maista viimeiseksi, sijalle 53.

Yhteiskuntaolot

Korruptio

 

Johtavan kansainvälisen korruptionvastaisen järjestön Transparency Internationalin mukaan Meksiko oli vuonna 2013 sijalla 106 (CPI 34/100) yhteensä 177 maan joukossa. CPI mittaa korruptiota julkisella sektorilla.

 

Human Development Index

 

Meksikon HDI on 0,775 (2013), mikä asettaa sen 186 maan joukossa sijalle 61.

Kulttuuri

Meksikon kulttuurillinen erityispiirre on maan alkuperäiskansojen ja kulttuurien suuri lukumäärä. Näihin liittyviä historiallisia nähtävyyksiä on runsaasti, esimerkiksi maya- ja asteekkirauniot maan keskiosassa ja Jukatanin niemimaalla sekä Chiapasissa.

 

Kansantaide on Meksikossa tärkeää ja arvostettua. Eri puolilla maata valmistetaan alueille tyypillisiä käsitöitä ja taide-esineitä, joissa yhdistyvät meksikolaisten alkuperäiskulttuurien ja espanjalaisen siirtomaavallan tyylit ja vaikutteet.

Méxicossa on myös lukematon määrä erilaisia museoita ja gallerioita. Mexico Cityn Antropologinen museo on maailmankuulu.

 

Mariachi-musiikki on tyypillistä ja mariachi-ryhmien voi nähdä esiintyvän toreilla, ravintoloissa ja kaduilla. Kansanmusiikki alueellisine variaatioineen on Meksikossa hyvin suosittua. Meksikolaissäveltäjistä tunnettuja ovat muun muassa Silvestre Revueltas, Juventino Rosas ja Agustin Lara.

 

Tunnettuihin pop- ja nykyartisteihin kuuluvat muun muassa yhtyeet Café Tacuba ja Maná sekä laulajat Paulina Rubio ja Luis Miguel.

 

Kuva- ja maalaustaiteen saralla tunnetuimpiin meksikolaisiin lukeutuvat 1900-luvulla eläneet Diego Rivera, Frida Kahlo, David Alfaro Siqueros ja Rufino Tamayo.

 

Meksikon tunnetuimpia kirjailijoita ovat vuonna 1990 Nobelilla palkittu Octavio Paz, Carlos Fuentes, Juan Rulfo, Alfonso Reyes, Juan Inés de la Cruz,ja Rosario Castellanos.

 

Meksikolaisista nykyelokuvista tunnetaan parhaiten nuorten ohjaajien rosoiset teokset. Kansainvälistä mainetta viime vuosina saavuttaneisiin meksikolaiselokuviin lukeutuvat muun muassa Amores Perros (2000), A tú mama también (2002), Batalla en el cielo (2005), El Laberinto del Fauno (2006) ja Babel (2006). Meksikon elokuvan kulta-aikana pidetään yleisesti 1920- lukua, jolloin maassa tuotettiin jopa 200 elokuvaa vuodessa.

Media

Meksikossa on suuri määrä päivittäisiä sanomalehtiä sekä kansallis-, osavaltio- että paikallistasolla. Nämä kaikki ovat yksityisessä omistuksessa. Tärkeimpiä sanomalehtiä ovat Reforma, el Universal ja el Financiero. La Jornada on suurin keskusta-vasemmistolehti. Lisäksi Meksikossa ilmestyy paljon viikoittaisia ja kuukausittaisia aikakauslehtiä. Radiokanavia on useita kymmeniä ja televisiokanavia yhdeksän. Televisiotoimintaa hallitsee kaksi suurta yhtiötä, TV Azteca ja Televisa.

 

Media toimii Meksikossa vapaasti ja seuraa tarkkaan yhteiskunnan erilaisia uudistusprosesseja. Rikollisliigojen toiminnasta raportoivien toimittajien turvallisuustilanne on kuitenkin huono. Toimittajat ilman rajoja -järjestö laskee, että vuosina 2000–2007 Meksikossa murhattiin 38 rikollisliigojen toimintaa tutkinutta toimittajaa.

 

Meksikossa kotona olevien tietokoneiden määrä on kasvanut, mutta se on edelleen alle OECD-maiden yleisen tason. Vuonna 2012 32 prosentilla meksikolaisista oli mahdollisuus käyttää tietokonetta kotonaan. Samana vuonna 40,9 miljoonaa meksikolaista ilmoitti olevansa internetin käyttäjä. Moni kuitenkin käyttää nettiä nettikahviloissa tai töissä. Internetin käyttäjistä vain noin puolet oli tilannut internetyhteyden kotiinsa. (INEGI 2013)

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Meksikon hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden heinäkuussa 1920. Maiden välillä solmittiin ystävyyssopimus vuonna 1936 ja diplomaattisuhteet 11. marraskuuta 1949.

 

Suomen ja Meksikon väliset poliittiset suhteet ovat hyvät ja ne ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien voimakkaasti aktivoituneet. Tämä on seurausta muun muassa Suomen hallituksen ja Latinalaisen Amerikan välisestä yleisestä lähentymisestä. Yhteistyötä pyritään syventämään erityisesti siviilikriisinhallinnan ja kansainvälisen aseriisunnan sekä globalisaation hallinnan (Helsinki-prosessi) aloilla.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Kauppavaihto ja talousyhteistyö muodostavat Suomen ja Meksikon välisten suhteiden konkreettisen perustan. Sen lisäämiselle ja monipuolistamiselle on olemassa hyvät mahdollisuudet.

 

Suomalaisten yritysten mielenkiinto Meksikoa kohtaan lisääntyi Meksikon tultua vuonna 1994 Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTA:n jäseneksi, joka avasi pääsyn maailman suurimmille kulutusmarkkinoille. Myös Meksikon sisämarkkinat ovat merkittävät. Suomen ja Meksikon välinen kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus ja investointisuojasopimus ovat edistäneet taloudellisen toiminnan aloittamista.

 

Meksikon ja EU:n vapaakauppasopimus on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien ja viimeiset tullit teollisuustuotteista poistuivat vuoden 2007 alusta. Suomalaisten yritysten aktiivisuus Meksikoa kohtaan on lisääntynyt sopimuksen seurauksena, vaikkakin viennin volyymissä on ollut suuria vuotuisia vaihteluja.

 

Suomen koko viennistä Meksikon osuus vain 0,3–0,4 prosenttia. Tosin välillinen vienti on arvioitu jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi suoraan vientiin verrattu. Vuonna 2012 Suomen viennin arvo Meksikoon oli 238 miljoonaa euroa (+33 prosenttia edellisvuodesta). Osa viennistä tapahtuu Nafta-sopimuksen puitteissa Yhdysvaltojen kautta ja osa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa sijaitsevilta tehtailta.

 

Suomen tuonti Meksikosta on viime vuosina kasvanut, ja vuonna 2012 tuonnin arvo Meksikosta Suomeen oli 183 miljoonaa euroa. Meksiko on Brasilian ja Chilen jälkeen Suomen kolmanneksi suurin vientikohde Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2006 Suomen ja Meksikon välinen kauppa oli ensimmäistä kertaa ylijäämäistä Meksikolle. Pääsyinä tähän muutoksen olivat metallien hintojen nousu sekä matkapuhelimien, komponenttien ja moottoriajoneuvojen tuonnin kasvu. Vuonna 2012 kauppatase oli kuitenkin jälleen Suomen kannalta noin 55 miljoonalla eurolla ylijäämäinen.

 

Suomesta Meksikoon vietiin etupäässä koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä (50,5 prosenttia viennistä), paperia ja pahvia (21,4 prosenttia) sekä kemiallisia aineita ja tuotteita (10,8 prosenttia). Samoin tuonnista koneet, laitteet ja kuljetusvälineet olivat suurin ryhmä (71,5 prosenttia) sisältäen moottoriajoneuvoja (40,7 prosenttia), muita sähkölaitteita (9,1 prosenttia) ja telekommunikaatiolaitteita (8,8 prosenttia). Lisäksi Meksikosta tuotiin Suomeen mm. raaka-aineita, kemikaaleja, erilaisia valmistuotteita ja jonkin verran elintarvikkeita ja hedelmiä.

 

Vuonna 2013 suorien suomalaisten sijoitusten määrä Meksikoon oli Suomen Pankin tilastojen mukaan noin 80 miljoonaa euroa. Meksikossa toimii yli 30 suomalaisyrityksen tytäryhtiötä. Vain 13 suomalaisella yrityksellä on tuotantolaitos Meksikossa, vaikka maa toimii jo sijaintinsa ansiosta ponnahduslautana Yhdysvaltojen markkinoille ja porttina Etelä-Amerikkaan.

 

Suurimpia suomalaisia työnantajia Meksikossa on Elcoteq (noin 3000 työntekijää). Suomalaisia tuotantolaitoksia Meksikossa ovat muun muassa Perloksen, Nokian, Kemiran, Dynean ja Viskon tehtaat. Sen lisäksi noin 70 yrityksellä on Meksikossa paikallinen edustaja.

Kulttuurisuhteet

Suomen ja Meksikon välillä on vilkasta kulttuurivaihtoa. Suomalaisesta kulttuurista Meksikossa ovat erityisen suosittuja olleet muotoilu, arkkitehtuuri, musiikki, elokuvat ja tiede. Meksikossa on vieraillut useita suomalaisia yhtyeitä sekä muusikoita ja kuva-, video- ja tanssitaiteen edustajia.

 

Maiden välinen aktiivinen kulttuuriyhteistyö pohjautuu vuonna 1982 solmittuun kulttuurisopimukseen. Vaihto-ohjelmat sovitaan neljän vuoden välein uusittavassa pöytäkirjassa.

Sopimukset

Maiden välinen sopimusverkko on kattava. Vuonna 1975 allekirjoitettiin taloudellista, teknologista ja tieteellistä yhteistyötä koskeva TTT-sopimus. Teollisuuden kannalta merkittävä kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus astui voimaan vuoden 1999 alusta. Yritysten etabloitumista ja suoria sijoituksia edistää 1999 allekirjoitettu ja 2000 voimaan astunut sopimus investointien edistämisestä ja suojelusta. Euroopan unionin ja Meksikon välillä allekirjoitettiin vuonna 2000 sopimus, joka sisältää määräykset yhteistoiminnasta politiikan ja kehitysyhteistyön aloilla sekä vapaakaupasta.

 

Suomen hallitus on tukenut 1980-luvulta lähtien Meksikon metsäsektorin kehittämistä muun muassa asiantuntija-avulla. Maiden välisen yhteistyösopimuksen puitteissa Suomi osallistui Meksikon pitkän tähtäimen metsästrategian laatimiseen vuosille 2000–2025.

Vierailut

Vierailuja Suomen ja Meksikon välillä on tehty 1990-luvun puolivälistä lähtien aktiivisemmin. Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva Ahtisaari tekivät helmikuussa 1999 valtiovierailun Meksikoon. Kyseessä oli ensimmäinen korkeimman tason virallinen vierailu maiden välillä.

 

Ministerivierailuja Suomesta Meksikoon on tehty kymmenkunta viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja vieraili maassa maaliskuussa 2006 ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam lokakuussa 2006. Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen toteutti puolestaan vienninedistämismatkan Meksikoon huhtikuussa 2008 laajan yritysvaltuuskunnan kanssa. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb teki Team Finland -matkan Kolumbiaan ja Meksikoon yritysten viennin ja kansainvälistymisen edistämiseksi toukokuussa 2013.

 

Meksikolaisministereistä viimeisimpänä Suomessa on vieraillut kauppa- ja teollisuusministeri Fernando Canales tammikuussa 2004. Meksikon vesikomission pääjohtaja José Luís Luege vieraili Suomessa elokuussa 2007. Lisäksi Meksikon metsähallituksen pääjohtaja José Cibrian teki vierailun Suomeen lokakuussa 2007, jolloin allekirjoitettiin Suomen ja Meksikon välinen metsäalan yhteistyöasiakirja. Maiden välillä käydään säännöllistä poliittista dialogia virkamiestasolla.

 

Suomi ja Meksiko sopivat vuonna 1997 säännöllisten poliittisten konsultaatioiden käymisestä korkealla tasolla.  Kuluneiden vuosien aikana konsultaatioita on käyty käytännössä kahden vuoden välein alivaltiosihteeritasolla, viimeksi huhtikuussa 2014 Helsingissä.

Historia

Varhaisimmat merkit maissinviljelystä Meksikon alueella ajoittuvat noin vuoteen 7000 ennen ajanlaskumme alkua. Asutus alkoi järjestäytyä pienvaltioiksi noin 1000 eKr.

 

Meksikossa kukoistivat olmeekkien, mayojen ja asteekkien korkeakulttuurit. Olmeekit asuivat nykyisten Veracruzin ja Tabascon osavaltioiden alueilla. Heidän kulttuurinsa kultakausi ajoittuu aikaan 900–400 eKr. Olmeekkien jälkeen samoille alueille asettuivat mayakansat, joiden kulttuuri levittäytyi Meksikon kaakkoisosan lisäksi myös Hondurasin, Guatemalan, Belizen ja El Salvadorin nykyisille alueille. Mayat olivat erityisen taitavia astronomeja ja kehittivät muun muassa kalenterin.

 

Sillä aikaa, kun mayojen kulttuuri kehittyi ja vaurastui, Meksikon laaksoon, nykyisen pääkaupungin alueelle asettui asumaan useita eri kansoja. Noin vuonna 1200 saapuivat atsteekit, jotka perustivat laaksoon pääkaupunkinsa Tenochtitlánin vuonna 1325. Sotaisat atsteekit joutuivat kuitenkin taipumaan espanjalaisten valloittajien saapuessa.

 

Hernán Cortés rantautui laivastoineen nykyisen Veracruzin kaupungin kohdalla vuonna 1518. Meksikosta tuli Espanjan siirtomaa kolmensadan vuoden ajaksi. Tänä aikana intiaaniväestö alistettiin ja pakotettiin kääntymään kristinuskoon ja maksamaan veroja. Meksiko alkoi irrottautua Espanjan otteesta vuonna 1810, jolloin pappi Miguel Hidalgo Costilla yllytti mestitseistä ja intiaaneista koostuvat kannattajansa kapinaan. Meksiko itsenäistyi vuonna 1821, mutta itsenäisyys ei tuonut mukanaan merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia.

 

Meksikossa 1800-luku oli suurten mullistusten aikaa. Sisällissodat ja selkkaukset Yhdysvaltojen kanssa johtivat siihen, että vuosina 1823–1854 hallitus vaihtui 33 kertaa. Meksikoa hallitsi myös lyhyen aikaa keisari: Itävallan keisarin veli Maximilian Ferdinand Joosef, joka kuitenkin teloitettiin kansan vaatiessa muutosta. Vuonna 1855 alkoi uudistusten kausi presidentti Benito Juarezin myötä.

 

Porfirio Diaz tuli vuorostaan valtaan vuonna 1876. Hänen 35-vuotisen kautensa aikana ulkomaalaisia rohkaistiin investoimaan maahan. Hänen aikanaan myös maanomistajien ja maatyöläisten erot kärjistyivät. Diaz joutui luopumaan vallasta kun myös keskiluokan tyytymättömyys Diazin autoritaarista politiikkaa kohtaan voimistui. Isänmaalliset kritisoivat puolestaan sitä, että ulkomaalaiset hyötyivät maan luonnonrikkauksista. Vaatimus vapaista vaaleista puhkesi vuonna 1910 vallankumoukseksi. Meksikon verisen vallankumouksen tunnettuja kansanjohtajia olivat Emilio Zapata ja Pancho Villa.

 

Nykyisen Meksikon historia alkoi vuonna 1917, jolloin Meksikon perustuslaki hyväksyttiin. Poliittista kenttää dominoi PRI-puolue, joka edisti taloudellista nationalismia. Ulkomaalaisia ei rohkaistu investoimaan maahan, ja tullit nostettiin korkeiksi. Presidentti Cardenasin (1934–1940) kaudella työläisille luovutettiin maata, aloitettiin ulkomaisten yhtiöiden valvonta ja kansallistettiin ulkomaiset öljy-yhtiöt.

 

Cardenasia seuranneet presidentit säilyttivät maan tilanteen verraten vakaana ja edistivät talouskasvua. Suuret öljylöydöt 1970-luvulla innostivat valtiota lisäämään julkisia menoja, mutta 1980-luvulla puhkesi öljykriisi, jonka seurauksena maa velkaantui pahasti.

 

1990-luvun merkittävimpiä sisäpoliittisia tapahtumia oli Kaakkois-Meksikossa sijaitsevan Chiapasin alueen intiaanien nouseminen kapinaan varakomentaja Marcosin johdolla. Keväällä 2000 intiaanit marssivat pääkaupunkiin saakka vaatimaan oikeuksiaan, mutta tilanne jatkuu yhä ratkaisemattomana. Myös vuoden 2000 presidentinvaalit muodostuivat historiallisiksi. Kansa osoitti kyllästymisensä PRI:n vuosikymmeniä jatkuneeseen valtaan ja presidentiksi nousikin PAN-puolueen Vicente Fox.

 

Vuonna 2006 vaaleissa maa jakaantui oikeiston ja vasemmiston välille. Oikeiston ehdokas Felipe Calderón voitti, mutta hävinnyt Andrés Manuel López Obrador ei myöntänyt Calderónia maan lailliseksi presidentiksi. Vuoden 2012 vaaleissa selkeä voittaja oli PRI. Puolueen edustaja Enrique Peña Nieto valittiin presidentiksi, ja puolue sai selkeän enemmistön sekä edustajainhuoneen että senaatin paikoista.

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Meksikon alue käsittää Pohjois-Amerikan mantereen eteläisen kärjen ja Keski-Amerikan pohjoisimman osan.

 

Pohjoisessa Meksikon naapurina on Yhdysvallat, etelässä Guatemala ja Belize. Meksikon itäpuolella sijaitsee Meksikonlahti sekä Karibianmeri ja lännessä Tyyni valtameri. Meksikon pinta-ala on 1 967 183 neliökilometriä eli maa on noin kuusi kertaa Suomen kokoinen.

 

Pääkaupunki México sijaitsee maan keskiosissa Anahuac-ylätasangolla 2240 metriä merenpinnan yläpuolella.

Asuminen, asunnot

Pääkaupungissa vallitsevat vapaat asuntomarkkinat, joita säätelee etupäässä kysyntä- ja tarjontatilanne. Vuokrataso vaihtelee runsaasti sijainnin mukaan. Uusien omakotitalojen ja kerrostaloasuntojen taso on kohtuullinen. Asuntojen keittiövarustukseen kuuluvat yleensä kaasuliesi, keittiökaapit ja työtasot. Liesi ja lämminvesiboileri toimivat yleensä kaasulla.

 

Asunnon turvallisuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Yksityiset talo- tai aluekohtaiset vartiointijärjestelyt ovat lisääntyneet.

Ilmasto

Meksikon suuren pinta-alan ja korkeuserojen vuoksi ilmasto vaihtelee maan eri osissa. Karkeasti voidaan erottaa kolme ilmastovyöhykettä: trooppinen sadevyöhyke, lauhkea sadevyöhyke ja kuiva vyöhyke.

 

Pääkaupungissa Méxicossa ilmasto on miellyttävä ja lämpötila 20 asteen tuntumassa ympäri vuoden joitakin talven lyhyitä kylmiä jaksoja lukuun ottamatta. Sadekausi kestää kesäkuusta marraskuulle. Rannikolla sadekautta vastaa hurrikaanikausi.

Joukkoliikenne

Meksikon sisämaan lentoliikenteestä vastaavat etupäässä lentoyhtiöt Aeroméxico ja Interjet. Lentoliikenneverkko on tiheä ja säännöllisiä lentovuoroja on runsaasti kaikkiin maan merkittävimpiin kaupunkeihin sekä lomanviettokeskuksiin.

 

Bussiliikenne on kehittynyttä ja lippujen hinnat alhaisia. Linjoja liikennöidään luksus-, ensimmäisen ja toisen luokan busseilla. Luksus- ja ensimmäisen luokan bussit ovat rakenteellisesti korkeatasoisia, ilmastoituja ja matkustusmukavuudeltaan hyviä. Ne myös noudattavat maanteillä nopeusrajoituksia, mitä muut bussit eivät aina tee. Maan rautatieverkosto on käytännössä olematon.

 

Maan pääkaupungissa Méxicossa julkinen liikenne koostuu busseista, metrosta, metro-bussista ja säännöllisiä reittejä ajavista pikkubusseista. Bussit ja metro ovat varsinkin ruuhka-aikoina usein täysiä.

 

Taksityyppejä on useita ja hinnat vaihtelevat niiden mukaisesti. Turvallisin tapa ottaa taksi on käyttää taksitolpalta otettavaa sitio-taksia. Taksin voi myös ottaa lennosta, mutta tuolloin tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kyseessä on oikea taksi. Myös monilla hotelleilla on omat turvalliset taksipalvelunsa, jotka kuitenkin ovat tavallista taksia kalliimpia. Lentokentällä ja juna-asemilla suositellaan käytettäväksi vain virallisia takseja (taxi autorizado).

ostoskeskuksista sekä pikaruokaketjujen ravintoloista.

Valuutta

1 Meksikon peso (MXN) = 100 centavoa

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Mexico

Päivitetty 10.6.2014

© Suomen suurlähetystö, Meksiko | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot