Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Mexico : Maatietoa : Meksiko

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Mexico

Embajada de Finlandia
Monte Pelvoux 111, piso 4, Col. Lomas de Chapultepec
11000 México D.F., México
Puh. +52-55-5540 6036, S-posti: sanomat.mex@formin.fi
Español | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Meksiko

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
SuomiMeksikon yhdysvallatMeksiko

Itsenäistyminen

16.9.1810

Kansallispäivä

16. syyskuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: 8 t (GMT -6)

Talvisin: 8 t (GMT -6)

Pinta-ala

1 958 201 km²

Väkiluku

112337 000 (Lähde: INEGI 2013)

Pääkaupunki

Suomeksi: México

Omalla kielellä: Ciudad de México

Diplomaattisuhteet

11. marraskuuta 1949

Tunnustanut Suomen

Heinäkuu 1920

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Meksiko

Edustautuminen Suomessa

Meksikon suurlähetystö

Simonkatu 12 A 7, VII kerros

00100 Helsinki

Puhelin: 09–5860430

Fax: 09–6949411

Sähköposti: mexican.embassy@kolumbus.fi

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

  • Valtiomuoto: liittovaltio, demokratia
  • Perustuslaki: 5. helmikuuta 1917


Perustuslakiin kuului maauudistus, julkinen omistus ennen yksityisomistusta, työntekijöiden oikeudet ja se vähensi kirkon valtaa. Perustuslaissa myös määriteltiin 31 osavaltiota ja liittopääkaupunki, Distrito Federal, ja se erotti juridisen, lainsäätämis- ja toimeenpanovallan toisistaan. Käytännössä tämä vallan erittely astui voimaan vasta vuonna 2000.

 

Valtion hallinnollinen jakaantuminen

 

Meksiko koostuu 31 osavaltiosta:

 

  • Aguascalientes
  • Baja California
  • Baja California Sur
  • Campeche
  • Chiapas
  • Chihuahua
  • Coahuila
  • Colima
  • Durango
  • Guanajuato
  • Guerrero
  • Hidalgo
  • Jalisco
  • México
  • Michoacán
  • Morelos
  • Nayarit
  • Nuevo León
  • Oaxaca
  • Puebla
  • Querétaro
  • Quintana Roo
  • San Luis Potosí
  • Sinaloa
  • Sonora
  • Tabasco
  • Tamaulipas
  • Tlaxcala
  • Veracruz
  • Yucatán
  • Zacatecas


Meksikon liittopääkaupunki: Distrito Federal.

 

Jokainen osavaltio on autonomia rajatusti: niillä on oma kuvernööri sekä lakiasäätävä että juridinen elin. Meksikon poliittinen järjestelmä on kuitenkin edelleenkin hyvin sentralisoitunut ja valta on keskittynyt presidentille.

Valtionpäämies

Meksikon presidentti on Enrique Peña Nieto.

 

Presidentti on astunut virkaan 1. joulukuuta 2012, toimikausi on kuusi vuotta, 30. marraskuuta 2018 asti.

 

Presidentti valitaan suorilla kansanvaaleilla, häntä ei voida valita uudelleen. Presidentti nimittää hallituksen ja hän on sekä hallinnon että armeijan päällikkö. 

Parlamentti

Parlamentti ja sen rakenne


Parlamentti on kaksikamarinen ja koostuu 500-jäsenisestä edustajainhuoneesta (Cámara de Diputados) ja 128-jäsenisestä senaatista (Cámara de Senadores). Senaatin jäsenet valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan ja he aloittivat kautensa 1. syyskuuta 2012. Kolme neljäsosaa senaattoreista valitaan suoralla kansanvaalilla ja jäljelle jäävä neljäsosa suhteellista vaalitapaa käyttäen.
 
Edustajainhuoneen 500 jäsentä valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja heidän kautensa alkoi myös 1. syyskuuta 2012. Heistä 300 valitaan suoralla kansanvaalilla vastaavasta määrästä vaalipiirejä. Loput 200 kansanedustajaa valitaan suhteellisella vaalitavalla viidestä vaalipiiristä. Yksi puolue ei voi saada haltuunsa enempää kuin 65 prosenttia edustajainhuoneen paikoista. Näin estetään mahdollisuus muuttaa perustuslakia yhden puolueen voimin.
 
Sekä senaatin että edustajainhuoneen jäsenet eivät voi tulla uudelleenvalituksi toiselle kaudelle.

Puolueet


Meksikon politiikkaa hallitsee kolme suurinta puoluetta: PRI, PAN ja PRD.
 
Partido Revolucionario Institucional (PRI) on vuoden 2000 ja 2006 vaalitappioiden jälkeen onnistunut palauttamaan valta-asemansa. Puolueelta on jo pitkään puuttunut yhtenäinen ideologia, ja se on jakautunut vanhoillisiin ja uudistushaluisiin. Vuoden 2012 vaaleissa presidentiksi valittiin puolueen edustaja Enrique Peña Nieto, ja puolue säilytti suurimman puolueen aseman kongressissa (213 edustajainhuoneen 500 jäsenestä), ja palasi myös senaatin suurimmaksi puolueeksi (54 senaattoria 128).
 
Partido Acción Nacional (PAN) on keskusta-oikeistopuolue, johon katolisella kirkolla oli suuri vaikutus puolueen alkuaikoina. Tämä vaikutus on nähtävissä edelleenkin jossain määrin. Puolue jakaantuu konservatiiveihin ja liberaalimman politiikan kannattajiin. Meksikon edellinen presidentti Felipe Calderón kuuluu tähän puolueeseen. Vuoden 2009 kongressivaaleissa
PAN koki tappion, joka pudotti sen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vuoden 2012 kongressivaaleissa puolue säilyi toiseksi suurimpana puolueena, mutta menetti lähes 30 paikkaa (114 edustajainhuoneen 500 jäsenestä).
 
Partido de la Revolución Democrática (PRD) on vuonna 1989 perustettu vasemmistopuolue, jonka kannatus on suurinta eteläisissä ja keskiosan osavaltioissa sekä Méxicossa. Vuosina 2006 ja 2012 puolueen presidenttiehdokkaana toimi 
Andrés Manuel López Obrador, pääkaupungin Méxicon entinen pormestari. Vuoden 2009 kongressivaaleissa koetun tappion jälkeen PRD palautti kannatustaan, ja vuoden 2012 vaaleissa he saivat 102 paikkaa 500-jäsenisessä edustajainhuoneessa.  Puolueen sisällä on ollut jo pitkään havaittavissa jakautuminen moderniin ja perinteiseen vasemmistoon, ja vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen puolue alkoi hakea uutta suuntaa. kun osa korkean tason PRD-poliitikoista, mukaanlukien Andrés Manuel López Obrador, liittyivät kansanliikkeestä muodostuneeseen puolueeseen Movimiento de Regeneración Nacionaliin (Morena).
 
Suurten puolueiden lisäksi kongressissa on edustettuna neljä pienempää puoluetta. Tärkein niistä on Partido Verde Ecologista de México (PVEM). Muita oppositiopuolueita ovat Movimiento Ciudadano (Kansanliike), Partido del Trabajo (PT), ja Nueva Alianza. Uutena puolueena vuoden 2012 vaalien jälkeen puoluekarttaan on ilmestynyt PRD-puolueesta irtautunut Movimiento de Regeneración Nacional (Morena). PRD:n presidenttiehdokkaana vuosina 2006 ja 2012 ollut Andrés Manuel López Obrador on puolueen edustaja.
 
Edustajainhuoneen nykyinen kokoonpano

 


Puoluepaikat edustajainhuoneessa:

 

 

PRI

213

PAN

114

PRD

102

PVEM

28

Movimiento Ciudadano

18

PT

15

Nueva Alianza

10

Yhteensä

500


 

 
Edustajainhuoneessa on 184 naisjäsentä eli naisten osuus on 36,8 prosenttia edustajainhuoneen jäsenistä.

 

Lähde:
Cámara de Diputados

 Senaatin nykyinen kokoonpano


Puoluesenaattorit:

 

PRI

54

PAN

38

PRD

22

PVEM

7

PT

5

Sin grupo

2

Yhteensä

128


 
Senaatissa on 33,6 prosenttia naisia, joiden puoluejakauma: PRI 19 naista, PAN 12, PRD kuusi, PT kaksi, PVEM kaksi ja kaksi puolueetonta eli yhteensä 43 naista.

 

Lähde:
Senado de la República 

Vaalien järjestäminen


Vaalien järjestämisestä vastaa Instituto Federal Electoral (IFE). Se on perustettu 1990 ja siitä tuli itsenäinen 1997. Sillä oli tärkeä rooli vuoden 2000 valeissa, jolloin se takasi Meksikon ensimmäiset vapaat ja reilut presidentin vaalit. Sekä vuoden 2006, 2009 että 2012 vaaleissa IFE näyttää toimineen sääntöjen mukaan ja vaalit on todettu vapaiksi ja oikeudenmukaisiksi ulkomaalaisten tarkkailijoiden mukaan. Vaalit pidetään aina heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.
 

Hallitus

Presidentin kabinetti (Gabinete)

  • Sisäministeri (Secretaría de Gobernación, SEGOB) Miguel Ángel Osorio Chong
  • Ulkoministeri (Secretaría de Relaciones Exteriores, SRE) José Antonio Meade Kuribreña
  • Valtionvarainministeri (Secretaría de Hacienda y Crédito Público, SHCP) Luis Videgaray Caso
  • Puolustusministeri (Secretaría de la Defensa Nacional, SEDENA) Gral. Salvador Cienfuegos Zepeda
  • Laivastoministeri (Secretaría de Marina, SEMAR) Almir. Vidal Francisco Soberón Sanz
  • Talousministeri (Secretaría de Economía, SE) Ildelfonso Guajardo Villarreal
  • Sosiaalisen kehityksen ministeri (Secretaría de Desarrollo Social, SEDESOL) Rosario Robles Berlanga
  • Oikeusministeri (Procuraduría General de la República, PGR) Jesús Murillo Karam
  • Liikenne- ja viestintäministeri (Secretaría de Comunicaciones y Transportes, SCT) Gerardo Ruiz Esparza
  • Työministeri (Secretaría del Trabajo y Previsión Social, STPS) Jesús Alfonso Navarrete Prida
  • Ympäristö- ja luonnonvarainministeri (Secretaría de Medio Ambiente y Recursos Naturales, SEMARNAT) Juan José Guerra Abud
  • Energiaministeri (Secretaría de Energía, SENER) Pedro Joaquín Coldwell
  • Maatalousministeri (Secretaría de Agricultura, Ganadería, Desarrollo Rural, Pesca y Alimentación, SAGARPA) Enrique Martínez y Martínez
  • Opetusministeri (Secretaría de Educación Pública, SEP) Emilio Chuayffet Chemor
  • Terveysministeri (Secretaría de Salud, SS) Mercedes Juan López
  • Turismiministeri (Secretaria de Turismo, SECTUR) Claudia Ruiz Massieu Salinas
  • Maareformiministeriö (Secretaria de Reforma Agraria, SRA) Jorge Carlos Ramírez Marín
  • Presidentin lainopillinen neuvonantaja (Consejería Jurídica del Ejecutivo Federal, CJEF) Humberto Castillejos Cervantes

 

Lisäksi kabinettiin kuuluvat:

 

  • Alivaltiosihteeri, Turvallisuusministeriö (Secretaría de Seguridad Pública, SSP) Manuel Mondragón y Kalb

 

  • Alivaltiosihteeri, Julkishallintoministeriö (Secretaría de la Función Pública, SFP) Julián Alfonso Olivas Ugalde

Laajennettu kabinetti (Gabinete Ampliado)

  • Meksikon sosiaaliturvainstituutti (Instituto Mexicano del Seguro Social, IMSS), José Antonio González Anaya
  • Meksikon kansallinen öljy-yhtiö (Petróleos Mexicanos, PEMEX) Emilio Lozoya Austin
  • Valtion työntekijöiden sosiaaliturva- ja palveluinstituutti (Instituto de Seguridad y Servicios Sociales de los Trabajadores del Estado, ISSSTE) Sebastián Lerdo de Tejada Covarrubias
  • Liittovaltion sähkökomissio (Comisión Federal de Electricidad, CFE) Francisco Rojas Gutiérrez
  • Kansallinen vesikomissio (Comisión Nacional del Agua, CONAGUA)  David Korenfeld Federman
  • Kansallinen kulttuuri- ja taideneuvosto (Consejo Nacional para la Cultura y las Artes, CONACULTA) Rafael Tovar y de Teresa
  • Kansallinen ulkomaankaupan pankki (Banco Nacional de Comercio Exterior, BANCOMEXT) Enrique de la Madrid Cordero
  • Liittovaltion ympäristönsuojeluasiamiehen toimisto (Procuraduría Federal de Protección al Ambiente, PROFEPA) Francisco Moreno Merino
  • Kansallinen neuvosto syrjinnän ehkäisemiseksi (Consejo Nacional para Prevenir la Discriminación, CONAPRED) Ricardo Antonio Bucio Mújica
  • Työntekijöiden kansallinen asuntorahasto (Instituto del Fondo Nacional de la Vivienda para los Trabajadores, INFONAVIT) Alejandro Murat Hinojosa
  • Kansallinen alkuperäiskansojen oikeuksien komissio (Comisión Nacional para el Desarrollo de los Pueblos Indígenas, CDI) Nuvia Mayorga Delgado
  • Kansallinen liikunta- ja urheilukomissio (Comisión Nacional de Cultura Física y Deporte, CONADE) Jesús Mena Campos
  • Lentokenttäpalvelut (Aeropuertos y Servicios Auxiliares, ASA) Guillermo Raúl Ruíz de Teresa
  • Liittovaltion kuluttaja-asiamiehen toimisto (Procuraduría Federal del Consumidor, PROFECO) Victor Humberto Benítez Treviño
  • Liittovaltion kilpailukomissio (Comisión Federal de Competencia, CFC) Eduardo Pérez Motta
  • Energiansääntelykomissio (Comisión Reguladora de Energía, CRE) Francisco Xavier Salazar Diez de Sollano

 

  • Presidentillisen prikaatin päällikkö (Jefe del Estado Mayor Presidencial, EMP) Gral. Roberto Francisco Miranda Moreno

Sisäpolitiikka

Meksikon poliittinen järjestelmä rakentui 71 vuoden ajan yhden valtionhoitajapuolueen, Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) varaan. Se hallitsi maata suvereenisti liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistasoilla, ja vuoteen 1997 saakka sillä oli ehdoton enemmistö senaatissa ja edustajainhuoneessa. Maan 1980-luvulla alkanut taloudellinen avautuminen ei ulottunut monoliittiseen ja korruptoituneeseen poliittiseen järjestelmään. Vuoden 1997 vaaleissa PRI menetti ensimmäisen kerran ehdottoman enemmistönsä edustajainhuoneessa, mikä aloitti maassa uudenlaisen poliittisen kulttuurin.
 
Presidentin ja kongressin vaalit 2000 muodostuivat historiallisiksi. Ne olivat vapaat aikaisemmin niin tavallisista vaalivilpeistä. Kansa osoitti kyllästymisensä PRI:n valtaan ja äänesti muutoksen puolesta. Uudeksi presidentiksi valittiin selvällä seitsemän prosentin äänierolla keskusta-oikeistolaisen Kansallisen toimintapuolueen (PAN) ehdokas Vicente Fox. Kongressissa mikään puolue ei saanut enemmistöä PRI:n säilyessä niukasti suurimpana puolueena. Tästä tappiostaan huolimatta PRI säilytti johtoasemansa kunnallis- ja osavaltiotasolla.
 
Vuoden 2006 presidentin vaalit jakoivat maan oikeiston ja vasemmiston välille. Oikeiston Felipe Calderón voitti vaalit niukalla 0,57 prosentin äänienemmistöllä. Vasemmiston hävinnyt ehdokas Andrés Manuel López Obrador ei tätä hyväksynyt, eikä milloinkaan myöntänyt Calderónia maan lailliseksi presidentiksi. Vuoden 2009 vaaleissa PRI voitti takaisin suurimman puolueen aseman kongressissa PANin jäädessä kakkoseksi.

 

Presidentti Calderónin kauden, 2006–2012 suurimpia haasteita olivat huumekauppaan liittyvä väkivalta ja sen kitkeminen. Hänen kaudellaan aloitetussa huumeiden vastaisessa taistelussa on vuodesta 2006 lähtien kuollut arviolta jo yli 40 000 ihmistä. Huumerikollisuus ja sitä vastaan taistelu veivät paljon huomiota ja resursseja poliittisilta uudistuksilta, joita Calderónin aikana tehtiin. Monet hänen kautensa uudistuksista pyrkivät parantamaan oikeusvaltion toimintaa sekä valtion kykyä taistella järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Kauden turvallisuuspoliittisiin uudistuksiin kuuluivat muun muassa eri tasojen viranomaisten koordinaatiota ja yhteistoimintaa sekä toimintakykyä parantamaan pyrkivät lait. Muita uudistukia olivat muun muassa vaaliuudistus, verouudistus sekä eläkeuudistus.

 

Kautensa lopussa vuosina 2011–2012 Calderónin hallinto uudisti Meksikon työlakia ja muutti maahanmuuttolainsäädäntöä liberaalimpaan suuntaan. Maassa hyväksyttiin myös edistyksellisiä ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien sekä siirtolaisten suojeluun pyrkiviä lakeja.

 

Vuoden 2012 vaaleissa selkeä voittaja oli PRI. Puolueen edustaja Enrique Peña Nieto valittiin presidentiksi, ja puolue sai selkeän enemmistön sekä edustajainhuoneen että senaatin paikoista. Peña Nietolta odotetaan uudistuksia, joihin edelliset, PAN:in, presidentit eivät kausillaan pystyneet, kuten taloussektorin laajamittaista uudistusta, johon sisältyisivät verouudistus sekä öljysektorin uudistus, sekä maan turvallisuustilanteen vakauttamista. Peña Nieton kauden aluksi joulukuussa 2012 maan edustajainhuoneessa ja senaatissa hyväksyttiin presidentin ajama koulutusuudistus, jonka tarkoituksena on parantaa maassa tarjottavan koulutuksen tasoa kaikilla koulutusasteilla. Peña Nieton kaudella hyväksyttiin vastikään veroreformi. joilla odotetaan olevan suuria vaikutuksia maan talouteen ja kilpailukykyyn. Ajankohtaisin uudistuksista on energiareformi, jota käsitellään paraikaa senaatissa.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Meksikon ulkopolitiikan johtavia periaatteita on itsemääräämisoikeuden ja toisten asioihin puuttumattomuuden voimakas korostaminen. Taustalla ovat traumaattiset historialliset kokemukset suuren pohjoisen naapurin kanssa. Maan ylivoimaisesti tärkeimmän ulkosuhdeprioriteetin muodostavatkin suhteet Yhdysvaltoihin.

 

Suhteiden käytännön hoitoa varten maiden välille on perustettu laaja yhteistyöverkosto erilaisine konsultaatio- ja yhteistyömekanismeineen. Presidentit tapaavat säännöllisesti, ja hallitustasolla toimii sekakomissio. Myös parlamenttien välillä on vuosittaisia kokouksia. Kahdenvälisen agendan tärkeimpiä kysymyksiä ovat

 

  • huumeiden vastainen taistelu,

  • maahanmuuttoasiat ja

  • rajayhteistyö.

 

Meksikon riippuvuutta suuresta naapuristaan kuvaa se, että sen ulkomaankaupasta yli 80 prosenttia tapahtuu Yhdysvaltojen kanssa. Meksiko on USA:n kolmanneksi suurin kauppakumppani Kanadan ja Kiinan jälkeen. Vuonna 1994 voimaantullut NAFTA-sopimus avasi Meksikolle Pohjois-Amerikan markkinat, jonka johdosta kauppa sinne on kolminkertaistunut.

 

Maahanmuuttoasiat ja rajayhteistyö ovat ongelmallisia maiden välisissä suhteissa. Meksikolaisia laittomia siirtotyöläisiä on Yhdysvalloissa miljoonia. Kaikkiaan maassa asuu arviolta 18 miljoonaa meksikolaista. Foxin hallitus asetti tärkeimmäksi prioriteetikseen siirtolaisten perusoikeuksien turvaamisen USA:ssa. Tavoitteena oli saada aikaan kokonaissopimus laittomien siirtolaisten aseman sääntelystä, mutta se on hautautunut 9/11-terroristihyökkäyksen jälkimaininkeihin Yhdysvaltain keskittyessä kansallisen turvallisuutensa vahvistamiseen. Viime vuosina Meksikossa on kritisoitu voimakkaasti Yhdysvaltain etelärajalleen rakentamaa muuria, jolla pyritään rajoittamaan meksikolaissiirtolaisten tulvaa. Meksikon hallitukset näkevät siirtolaisuuskysymyksen osana kahdenvälistä agendaa, kun se Yhdysvaltojen hallitukselle on ollut ennen kaikkea sisäpoliittinen kysymys.

 

Amerikkalaisia asuu Meksikossa yli puoli miljoonaa, amerikkalaisia yrityksiä toimii 2 600 ja suuri osa Meksikon saamista sijoituksista tulee Yhdysvalloista. Maiden 3 200 kilometrin pituisen rajan yli tapahtuu vuosittain noin 300 miljoonaa ylitystä, mikä luonnollisesti aiheuttaa myös paljon ongelmia. Vuosittain useita satoja meksikolaisia menehtyy rajaa ylittäessään uuvuttavissa autiomaaoloissa.

 

Osoituksena läheisistä suhteista presidentti George Bush suoritti virkakautensa ensimmäisen ulkomaanmatkan Meksikoon vierailemalla 16. helmikuuta 2001 presidentti Vicente Foxin maatilalla. Suhteet kuitenkin viilenivät myöhemmin, kun Meksiko ei tukenut YK:n turvallisuusneuvostossa Yhdysvaltoja Irakin kysymyksessä. Bushin viimeisin vierailu Meksikoon tapahtui maaliskuussa 2007 presidentin laajemman Latinalaisen Amerikan vierailun yhteydessä.

 

Calderónin kausi alkoi heikosti suhteiden osalla, kun Bush hyväksyi tunteita ja keskustelua herättäneen muurin rakennuksen Meksikon ja USA:n yhteiselle rajalle. Calderón on kuitenkin hoitanut suhteita melko mallikkaasti ja on keskittynyt kahdenvälisissä suhteissa enemmänkin turvallisuuteen ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan taisteluun. Myös huumekaupan kitkeminen on saanut aikaan yhteistyötä niin sanotun Méridan suunnitelman pohjalta. Sen kautta tehostetaan rajavartiointia ja tarkastuksia yhteisrahoituksella ja Meksiko käyttää Yhdysvalloilta tulevan osuuden 1,4 miljardia dollaria seuraavan kolmen vuoden aikana laitehankintoihin erityisesti armeijalle ja liittovaltion poliisille.

 

Meksikon suhteet Aasiaan ovat olleet melko ohuet. Meksiko toimi APEC:in puheenjohtajana vuonna 2002 ja piti silloin järjestön huippukokouksen Meksikossa. Kiina on vallannut Meksikon tuotteilta alaa niin Yhdysvaltain kuin kotimaan markkinoillakin. Koko Aasian osuus Meksikon tuonnista on jo 23 prosenttia. Meksikon talouselämä on huolestunut Aasian maiden, erityisesti Kiinan, tavasta työntyä Meksikon markkinoille ja Meksiko pyrkii hidastamaan tuontia Kiinasta polkumyynti-tariffeja soveltamalla ja rajoittamalla piraattituotteiden virtaa Meksikoon.

 

Multidiplomatian alalla Meksiko on perinteisesti ollut aktiivinen toimija eri järjestöissä. Se tukee voimakkaasti YK-järjestelmää ja sen vahvistamista muun muassa turvaneuvoston vaihtuvien jäsenten määrää lisäämällä. Merkki uudesta aktiivisuudesta on Meksikon jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa 2002–2003 ja uudelleen kaudella 2009–2010.

Alueellinen yhteistyö

Meksiko on solminut lähes kaikkien Latinalaisen Amerikan maiden kanssa vapaakauppasopimuksia lukuun ottamatta Mercosuria, jossa maalla on tarkkailijan status. Suhteet Etelä-Amerikan suurimpaan valtioon Brasiliaan ovat melko kompleksiset molempien maiden tavoitellessa Latinalaisen Amerikan poliittista johtajuutta eri foorumeilla.


Meksikolla oli aikanaan keskeinen rooli Keski-Amerikan maiden rauhanprosessissa. Yhteistyötä jatkettiin Presidentti Foxin Puebla Panama -kehityssuunnitelmalla, jonka mukaan Meksikon yhdeksän eteläistä osavaltiota muodostaa Keski-Amerikan maiden kanssa yhtenäisen talousalueen, jonka kehittämistarpeita tulisi tarkastella kokonaisuutena. Suunnitelman sisältämien kehityshankkeiden käytännön toteutus on kuitenkin ontunut muun muassa rahoituksen puutteen johdosta. Presidentti Calderón on osoittanut kiinnostuksensa Plan Puebla Panaman uudelleenaktivoimiseen muun muassa järjestämällä Campechessa ohjelman uudelleenstrukturointiin pyrkineen huippukokouksen maaliskuussa 2007. Vuonna 2008 suunnitelma tiivistettiin ja se sai uudeksi nimekseen Mesoamerikka-projekti.


Kuuballa on perinteisesti ollut erityissija Meksikon ulkopolitiikassa. Meksiko oli ainoa Latinalaisen Amerikan maa, joka ei missään vaiheessa katkaissut diplomaattisuhteita Kuubaan. Presidentti Calderónin hallinnon tavoitteena on ollut suhteiden normalisoiminen Kuubaan. Jo tammikuussa maat sopivat Kuuban 400 miljoonan dollarin velan uudelleenjärjestelyistä, ja vuonna 2008 toteutettujen vastavuoroisten ulkoministerivierailujen myötä suhdekehitys saavutti tähänastisen lakipisteensä. Enemmänkin on luvassa, sillä vierailun aikana päätettiin käynnistää kymmenkunta kahdenvälisen yhteistyön mekanismia, jotka ovat olleet lamassa vuosikaudet. Näissä tullaan käsittelemään

 

  • siirtolaisuutta,
  • huumekauppaa,
  • kauppaa ja teollista kehitystä,
  • liikennettä,
  • maataloutta ja kalastusta,
  • ulkomaankauppaa,
  • matkailua,
  • terveydenhuoltoa ja
  • kehitysyhteistyötä.

 

Lokakuussa 2008 Meksiko ja Kuuba allekirjoittivat aiesopimuksen laittoman maahanmuuton vastaisesta yhteistyöstä.

Järjestöt

Multidiplomatian alalla Meksiko on perinteisesti ollut aktiivinen toimija eri järjestöissä. Se kuuluu YK:n perustajajäseniin ja tukee voimakkaasti YK-järjestelmää ja sen vahvistamista muun muassa turvaneuvoston vaihtuvien jäsenten määrää lisäämällä. Merkki uudesta aktiivisuudesta on Meksikon jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa 2002–2003 ja edelleen kautena 2009–2010. Kesäkuussa 2006 Meksiko äänestettiin YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajaksi.

 

Meksikon erityisen aktiivisuuden ja profiloitumisen kohteen on viime vuosikymmeninä muodostanut aseriisunta. Latinalaisen Amerikan ydinaseeton vyöhyke (Tlatelolcon sopimus) perustettiin yli 30 vuotta sitten Meksikon aloitteesta. Se tuomitsee kaikki ydinkokeet ja on NPT-sopimuksen ja sen jatkosopimuksen allekirjoittaja. Maa on jäsenenä seuraavissa järjestöissä:

 

  • GATT
  • WTO
  • OECD
  • IMF
  • IBRD
  • IBD
  • APEC
  • OPANAL
  • OAS

 

Meksiko on myös hyväksytty Euroopan Neuvoston tarkkailijaksi. Meksiko on halunnut pysytellä OPEC:in ulkopuolella, vaikka se onkin muiden öljyntuottajien kanssa yhteistyössä muun muassa tuotannon rajoittamisessa hintatason laskun estämiseksi.

Puolustuspolitiikka

Meksikon kulutus puolustusvoimiin on yleisesti ollut alueensa pienin. Kulutus on kuitenkin ollut hiljalleen nousussa, koska armeija on joutunut ottamaan aktiivisemman roolin sisäisen turvallisuuden valvomisessa. Armeija on taistellut muun muassa Zapatistoja vastaan ja sillä on suuri rooli huumekaupan vastaisessa taistelussa. Presidentti Calderón on tähän mennessä lähettänyt yli 24 000 sotilasta eri puolille maata taistelemaan huumekauppaa vastaan. Skandaalit liittyen ihmisoikeuksien loukkauksiin ja korruptioon ovat tahranneet armeijan mainetta, mutta se koetaan edelleen vähemmän korruptoituneeksi kuin poliisivoimat.

Ihmisoikeudet

Presidentti Foxin aikana otettiin useita merkittäviä askelia oikeusvaltion rakentamiseksi ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi, mutta tehtävää on vielä paljon.

 

Korruptio on laajalle levinnyttä ja ulottuu yhteiskunnan ylätasolle saakka. Erityisen huolestuttavaa on rankaisemattomuus, poliisivoimien tehottomuus ja korruptoituneisuus. Kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään on huono. Rikollisuus kulkee käsi kädessä huumekaupan kanssa, jonka lonkerot ulottuvat Meksikossa kaikkialle. Kartellit ovat vahvasti järjestäytyneitä ja vaikeasti purettavissa.

 

Foxin aikakaudella alettiin puuttua ihmisoikeuksien loukkauksiin. Niissä on kuitenkin edelleen paljon puutteita ja suurimpia ongelmia ovat naisiin kohdistuva väkivalta, oikeusjärjestelmän puutteet, satunnaiset pidätykset, kidutus, epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit, vankien pahoinpitely ja rankaisemattomuus. Maassa hyväksyttiin useita edistyksellisiä ihmisoikeuspuolustajien, toimittajien ja siirtolaisten suojeluun pyrkiviä lakeja vuosien 2011 ja 2012 aikana.

EU-politiikka

EU-politiikka

Meksiko allekirjoitti Euroopan Unionin kanssa joulukuussa 1997 laajan puitesopimuksen poliittisesta dialogista, taloudellisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä. Tähän niin sanottuun globaalisopimukseen sisältyvät normaalit demokratia- ja ihmisoikeusklausuulit. Lokakuussa 2008 EU ja Meksiko tekivät sopimuksen strategisesta kumppanuudesta.

 

EU:n ja Meksikon välinen vapaakauppasopimus astui voimaan teollisuustuotteiden osalta vuonna 2000 ja palvelujen osalta vuonna 2001. Se kattaa 95 prosenttia osapuolten nykyisestä keskinäisestä kaupasta. EU:n teollisuustuotteisiin kohdistuvat tullit poistuivat kokonaan 2007. EU on Meksikon toiseksi tärkein kauppakumppani.

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Meksikon talous koki 1980- ja 1990-luvuilla useita rajuja kriisejä, jotka ajoittuivat usein kuuden vuoden välein tapahtuvaan presidentin vaihdokseen. Yhdysvaltojen ja IMF:n avulla Meksiko selvisi joulukuun 1994 pesokriisistä, jonka pääsyinä olivat muun muassa rahoitusjärjestelmän liian nopea avaaminen ja pankkijärjestelmän heikkous. Talous taantui aluksi jyrkästi, mutta alkoi sitten kasvaa ennätyksellisen ripeästi. Pesokriisin suurten tukiluottojen myötä Meksiko otti käyttöön edelleen noudatettavan kelluvan valuuttakurssin lyhyen ajan pääomaliikkeiden hillitsemiseksi.

 

Hallitus ja keskuspankki ovat noudattaneet hyvin varovaista ja maltillista raha- ja talouspolitiikkaa. Tästä huolimatta Meksikon peso ja talouden vakaus joutuivat uudelleen kovalle koetukselle, kun Aasian ja Venäjän finanssikriisien tulehtuminen 1998 käynnisti kriisin markkinoilla.

 

Vaikka valtiontaloutta on hoidettu vastuullisesti vakaan talouskasvun saavuttamiseksi maan yhteiskuntaa ja taloutta olisi uudistettava perusteellisesti. Meksikon kansainvälinen kilpailukyky on laskenut (vuonna 2004 sijalla 48, vuonna 2006 sijalla 59 ja vuonna 2011 sijalla 58 World Economic Forumin listalla). Maa tarvitsee rakenteellisia uudistuksia kehityksen pohjaksi muun muassa vero- työvoima- ja energiasektoreilla. Myös oikeusjärjestelmää olisi uudistettava perusteellisesti sen riippumattomuuden turvaamiseksi ja korruption kitkemiseksi.

 

Pitkään vireillä olleet vero- ja energiauudistukset, samoin kuin työelämän uudistus, juuttuivat presidentti Foxin kaudella toistuvasti parlamentin vastustukseen. Presidentti Calderón sai kuitenkin kautensa alussa PRI-puolueen tuella senaatissa läpi valtion työntekijöiden sosiaaliturva- ja eläkelaitoksen reformin. Monet rakenteelliset uudistushankkeet ovat sittemmin jääneet kongressissa hyväksymättä opposition täyden tuen puuttuessa.

Vuonna 2011 Meksikon bruttokansantuote kasvoi 3,9 prosenttia, mikä oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin vuoden 2010 5,5 prosentin kasvu.  Meksiko on Maailmanpankin mukaan maailman 13. suurin kansantalous ja 11. suurin ostovoimapariteetilla mitattuna. Bruttokansantuotteesta 70 prosenttia koostuu palveluista, 26 prosenttia teollisuudesta ja 4 prosenttia maanviljelyksestä. Meksikossa on111 miljoonaa asukasta, väestö kasvaa 1,4 prosentin ja työvoima 2,4 prosentin vuosivauhdilla. Tuloerot ovat suuria, ja väestöstä puolet on köyhiä ja 20 prosenttia äärimmäisen köyhiä. OECD:n arvion mukaan Meksiko tarvitsisi 6 prosentin kasvun 30-50 vuodeksi päästäkseen eroon alikehityksestä.

 

Meksikon ulkomaisen kokonaisvelan määräksi vuonna 2010 arvioitiin 189,2 miljardia dollaria. Vaihtotaseen vaje oli 1,2 miljardia dollaria ja valuuttavarannon arvo 150 miljardia dollaria.

 

Meksikon suurin yhteiskunnallinen ongelma on tulonjaon suuri epätasaisuus. Maan teollistuminen ja talouden monipuolistuminen koituu vain osittain koko kansan hyväksi. Väestöstä lähes puolet elää köyhyydessä ja viidesosa absoluuttisessa köyhyydessä, samalla kun pieni eliitti rikastuu.

 

  • rahayksikkö: 1 Meksikon peso (MXN) = 100 centavoa
  • inflaatio: 3,4 prosenttia (2011 keskiarvo)
  • BKT: 920 miljardia dollaria (2010) (CEPAL 2012)
  • BKT:n kasvu: 3,9 prosenttia (2011) (CEPAL 2012)
  • BKT per capita: 10,150 dollaria (2011) (WEO 2012)
  • BKT:n koostumus: 4 prosenttia maatalous, 26 prosenttia teollisuus, 70 prosenttia palvelut
  • suorat ulkomaiset investoinnit: 20 miljardia dollaria (2011) 
  • julkinen velka: 350 miljardia dollaria (2012) 
  • tärkeimmät taloudenalat: elintarviketeollisuus, juomat, tupakka, kemikaalit, rauta ja teräs, öljyjalosteet, kaivosteollisuuden tuotteet, tekstiilit ja vaatteet, moottoriajoneuvot, kestokulutushyödykkeet, turismi

Energiasektori

Meksiko on maailman 5. suurin öljyntuottaja. Viimeaikainen hintojen nousu onkin vaikuttanut myönteisesti valtion kassavarantoon.


Presidentti Foxin pyrkimykset avata öljysektoria ja energiantuotantoa yksityiselle pääomalle epäonnistuivat. Historiallisista syistä öljyntuotannon yksityistäminen on Meksikossa poliittisesti herkkä kysymys. Tämä on merkinnyt uus- ja korvaavien investointien tyrehtymistä, sillä valtion öljy-yhtiön vientitulot tuloutetaan pääosin suoraan valtion kassaan. Sektori ajautuu lähivuosina kriisiin, ellei jonkinlaisesta reformista löydy sopua puolueiden kesken. Presidentti Calderón onkin esittänyt öljysektorin uudistusta, mutta se on kohdannut kovaa vastustusta erityisesti PRD-puolueen toimesta. Lokakuussa 2008 parlamentti hyväksyi kuitenkin kansallisen öljy-yhtiö Pemexin toimintavapautta lisänneen uudistuksen. Vuoden 2011 lakiuudistusten myötä myös yksityiset investoinnit tulivat mahdollisiksi öljyreservien kartoituksessa ja öljyntuotannossa, mutta ei jalostuksessa, kuljetuksessa tai varastoinnissa.

Valtiontalous

Vuoden 1995 finanssikriisin opetuksista viisastuneena hallitus ja keskuspankki ovat noudattaneet hyvin maltillista raha- ja tiukkaa finanssipolitiikkaa. Valtion talouden alijäämä on 0,8 prosenttia BKT:stä. Inflaatiota on pystytty alentamaan reilusti ja se käväisi vuonna 2005 ennätysalhaisissa lukemissa (3,3 prosenttia). Vuoden 2011 inflaatio oli 3,4 prosenttia.


Korot maassa ovat laskeneet kohtuullisiksi johtuen inflaation alenemisesta ja luottamuksen palautumista Meksikoon, mikä ilmenee Meksikon pörssiin tapahtuvissa investoinneissa ja suorissa ulkomaisissa sijoituksissa. Kun vuonna 2010 rahamarkkinoille lyhytaikaisesti sijoitettujen ulkomaisten varojen arvo oli 23 miljardia dollaria, oli määrä vuonna 2011 noussut lähes 32 miljardiin dollariin. Varsinkin pienten yritysten ongelma on se, että maan pankkijärjestelmä antaa niille hyvin niukasti luottoja.

Maquiladora-sektori

Kokoonpanotehtaista eli niin sanotusta maquiladora-teollisuudesta on muodostunut kokonaisuudessaan erittäin merkittävä teollisuudenhaara Meksikoon. Kokoonpanotehtaiden perusideana on hyödyntää Meksikon suhteellisen alhaisia työvoimakustannuksia. Suurin osa maquiladora-viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin.


Kokoonpanotehtaat saavat huomattavia veroetuja voidessaan muun muassa tuoda raaka-aineet, komponentit ja koneet tullivapaasti edellyttäen, että lopputuotteet menevät vientiin. Kokoonpanoteollisuuden kolme merkittävintä haaraa ovat auto-, elektroniikka- ja tekstiiliteollisuus. Suurin osa yrityksistä on keskittynyt Meksikon pohjoisiin osavaltioihin (Baja California, Chihuahua, Tamaulipas, Coahuila ja Sonora).

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

  • vienti: 350 miljardia dollaria (2011)
  • tuonti: 351 miljardia dollaria (2011)
  • vientimaat %: Yhdysvallat 82, Kanada 2,1, Saksa 1,3, Espanja 1,2 (2007)
  • tuontimaat %: Yhdysvallat 49,5, Kiina 10,6, Japani 5,9, Etelä-Korea 4,2 (2007)

 

Meksikon päävientituotteita ovat valmistusteollisuuden tuotteet, öljy ja öljyjalosteet, hopea, hedelmät, vihannekset ja kahvi.
Päätuontituotteita ovat metalliteollisuuden koneet ja laitteet, maatalouskoneet ja -laitteet, sähkökoneet ja -laitteet, autonosat, moottoriajoneuvojen varaosat, lentokalusteet ja niiden varaosat.

 

Ulkomaankauppa muodostaa maan bruttokansantuotteesta yli 30 prosenttia. Vientiteollisuus on keskittynyt suuryrityksiin, vaikka työpaikkojen luojana pk-yrityksillä on suuri merkitys. Hallitus on vuodesta 1986 lähtien avannut talouttaan ulkomaiselle kilpailulle pyrkien sitä kautta lisäämään meksikolaisten yritysten ja tuotteiden kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla. Tässä ei kuitenkaan ole onnistuttu kuin osittain. Kiinan nousu muodostaa merkittävän uhan Meksikon vientiteollisuudelle.

Varsinkin 1990-luvun toisella puoliskolla Meksiko solmi johdonmukaisesti vapaakauppasopimuksia tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa. Maalla on 44 vapaakauppasopimusta, uusimmat Uruguayn ja Japanin kanssa.

Vuodesta 1994 voimassa ollut Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue (NAFTA) on tuonut Meksikolle uusia mahdollisuuksia, kuten avannut sille Yhdysvaltain markkinat ja luonut investoijille selvät säännöt, mikä on moninkertaistanut investointien määrän. Toisaalta NAFTA on johtanut Meksikon talouden voimakkaaseen riippuvuuteen Yhdysvaltojen taloudesta. Viennistä 9/10 kohdistuu Yhdysvaltoihin.

NAFTA:n pahimpana puutteena pidetään sosiaalisten koheesiorahastojen puuttumista sopimuksesta, jolla olisi voitu pehmentää NAFTA:n vaikutusta Meksikossa. Varsinkin maatalous on kärsinyt NAFTA:sta. Maataloutta uhkaa edelleen NAFTA:n vuonna 2008 avautuva maatalouskauppa, joka koskee erityisesti maissia, papuja ja maataloustuotteita.

Keskustelun alla on nykyisin NAFTA Plus, jota kutsutaan myös nimellä Initiative of Americas. Se tähtää integraation syventämiseen. Perusajatuksena on rajavalvonnan ja terrorisminvastaisen taistelun sekä tavaroiden tullaukseen ja niiden kuljetukseen liittyvien kysymysten kietominen yhdeksi integroiduksi paketiksi. Texasin Wacossa 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneet NAFTA-maiden johtajat ilmoittivat perustaneensa uuden "Security and Prosperity Partnership of North America" -kumppanuuden. Sen avulla pyritään yhtäältä lähinnä Yhdysvaltain tuntemien turvallisuushuolten vähentämiseen, toisaalta lisäämään NAFTA-alueen kilpailukykyä erityisesti Aasian taloudellisen kehityksen muodostaman haasteen edessä. Maat pyrkivät yhdenmukaistamaan liiketoiminnan käytäntöjä sekä vähentämään alueen sisäisen kaupan sääntelyä ja esteitä.

Meksikon ja EU:n vapaakauppasopimus on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien ja kattaa lähes 95 prosenttia nykyisestä keskinäisestä kaupasta. Sopimuksen neljän voimassaolovuoden aikana kauppa on lisääntynyt lähes 40 prosenttia. Kasvua on molempien osapuolien viennissä ja tuonnissa. Kauppatase on edelleen merkittävästi suotuisampi EU:lle.

Kauppa Meksikon ja EU:n välillä on edelleen pientä, vain 7 prosenttia Meksikon kokonaiskaupasta, sillä NAFTA:n sisäinen kauppa on kasvanut nopeammin kuin EU:n ja Meksikon kauppa. Uudet jäsenet tuovat tähän vain minimaalisen 0,2 prosentin lisäyksen. Meksikon vienti EU-alueelle on laskussa, mutta samaan aikaan EU:n investoinnit Meksikoon ovat nousussa. Toisaalta kolmasosa Meksikon tuonnista EU-alueelta on korkean teknologiatason hyödykkeitä, jotka edesauttavat Meksikon kilpailukyvyn kohottamista. EU on toiseksi tärkein investointien lähde. EU-maiden investointien arvo Meksikossa on 35 miljardia dollaria.

Suoria ulkomaisia investointeja on virrannut Meksikoon keskimäärin 12 miljardia USD vuodessa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Suorista investoinneista 3/5 tulee Yhdysvalloista, 1/3 EU-maista ja loput muualta. Sijoitusten osalta EU-maiden osuus on suurempi kuin kauppavaihdossa. Suurimmat eurooppalaiset sijoittajat ovat Espanja, Hollanti, Englanti ja Saksa.

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

  • väkiluku: 111,7 miljoonaa (2011)
  • väestönkasvu: 0,89 prosenttia välillä 2010 -2015 (arvio)
  • alkuperäisväestö: 12 prosenttia maan asukkaista
  • elinajanodote vuosissa: 74,9 (miehet), 79,7 (naiset)
  • suurimmat kaupungit: México, Monterrey, Guadalajara

 

Meksiko on asukasluvultaan Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin maa. Väestö on hyvin nuorta, mediaani-ikä on 26 vuotta. Keskimääräinen elinajanodote on78,1 vuotta (2011).

 

Pääosa Meksikon väestöstä on mestitsejä eli intiaanien ja ennen muuta Espanjasta tulleiden eurooppalaisten jälkeläisiä. Alkuperäisväestöä on 12 prosenttia ja alkuperäiskieliä 68.

 

Keskeisiin yhteiskuntapoliittisiin haasteisiin kuuluvat suuri väestönkasvu, maaltapako väestökeskuksiin (Mexico, Monterrey ja Guadalajara) sekä epätasainen tulonjako ja siitä aiheutuvat kehityshaasteet (40 prosenttia meksikolaisista elää köyhyysrajan alapuolella).

 

Laillinen ja laiton työperäinen maahanmuutto Yhdysvaltoihin on suurta. Arvioiden mukaan noin 10 prosenttia Meksikon kokonaisväestöstä ja 15 prosenttia työikäisistä asuu Yhdysvalloissa. Meksikon kautta hakeutuu Yhdysvaltoihin myös laittomia maahanmuuttajia muista Keski- ja Latinalaisen Amerikan maista.

 

Suomalaisia asuu Meksikossa pysyvästi noin 250. Matkailijoiden määrä on kasvussa, maassa vierailee vuosittain arviolta lähes 10 000 suomalaista turistia.

Uskonto

Meksikossa ei ole virallista valtionuskontoa, mutta kirkolla on vahva ote meksikolaisten sielunelämään. Suurin osa väestöstä on katolilaisia, 77 prosenttia. Protestanttien osuus on 6 prosenttia.

 

Méxicon luterilaiset jumalanpalvelukset pidetään Good Shepherd's Churchissä Lomas de Chapultepecin kaupunginosassa. Sunnuntaisin jumalanpalvelus järjestetään englanniksi. Mexico Cityssä on myös hyvin pieni kreikkalaisortodoksinen seurakunta.

 

Kirkkojen toimintavapautta rajoitettiin Meksikon itsenäisyystaistelujen aikaan 1800-luvulla, sillä niillä katsottiin olevan liian vahvat sidokset espanjalaiseen siirtomaavaltaan. Nykyisin kirkoilla kuitenkin on täydet toimintaoikeudet.

Kielet

Meksikon virallinen kieli on espanja. Meksikon alkuperäiskielten instituutti (Instituto Nacional de Lenguas Indígenas, INALI) laskee Meksikossa olevan lisäksi 68 alkuperäiskieltä.

 

Espanja on Meksikossa lähes ainoa käyttökelpoinen kieli, sillä muiden kielten taito on yleensä varsin heikkoa. Viranomaiskontaktien hoitaminen edellyttää jokseenkin sujuvaa espanjan hallintaa. Hotelleissa ja turistikohteissa pärjää yleensä englannilla.

Oikeusjärjestelmä

Meksikon oikeusjärjestelmä on koostuu liittovaltion ja alueellisista oikeusasteista. Ylimmällä tasolla on korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidentti ja hyväksyy senaatti.

 

Meksikon oikeusjärjestelmän pahimpia puutteita ovat rankaisemattomuus, poliisivoimien tehottomuus ja laajalle levinnyt korruptio. Kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään on huono.

 

Rikollisuus kulkee käsi kädessä huumekaupan kanssa, jonka lonkerot ulottuvat Meksikossa laajalle. Kartellit ovat vahvasti järjestäytyneitä ja vaikeasti purettavissa.

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Peruskoulu kestää Meksikossa yhdeksän vuotta ja koulu aloitetaan kuusivuotiaana.

 

Peruskoulutuksen piirissä on 99 prosenttia kouluikäisistä. Lasten työssäkäynti koulun ohella on yleistä etenkin köyhemmillä alueilla, mikä joissain tapauksissa laskee todellista koulussakäyntiprosenttia. Meksikon tilastoinstituutti INEGI:n mukaan vuonna 2010 kouluissa kävi 96,2 prosenttia kaikista 6–12 vuotiaista meksikolaislapsista ja 85,9 prosenttia kaikista 13–15 vuotiaista. Yli 15-vuotiaista osaa lukea ja kirjoittaa 92 prosenttia.

 

Meksiko on viime vuosina pyrkinyt investoimaan peruskoulutukseen aiempaa enemmän. Koulutukseen käytetään kuitenkin edelleen huomattavasti muita OECD- maita vähemmän varoja, eikä koulutuksen taso ole kovin korkea. Tämä näkyy mm. vuoden 2007 Pisa-tutkimuksessa, missä Meksiko jäi OECD- maista viimeiseksi, sijalle 48.

 

Meksikon opetusministeriön (Secretaria de Educación Pública) vuoden 2011 tietojen mukaan Meksikossa on 226 374 peruskoulua, 15 110 toisen asteen oppilaitosta ja 4 689 korkeakoulutusta tarjoavaa oppilaitosta.

 

Peruskoulutusta, toisen asteen koulutusta sekä korkeakoulutusta tarjotaan sekä julkisten että yksityisten oppilaitosten kautta. Julkinen koulutus on maksutonta, yksityiskoulut puolestaan voivat olla huomattavan kalliita. Englanninkielistä opetusta on tarjolla vain yksityiskouluissa.

 

Maan suurin yliopisto Universidad Nacional Autómoma de México (UNAM) on julkinen ja nauttii hyvää mainetta. UNAM:ssa opiskelee noin 200 000 opiskelijaa.

Yhteiskuntaolot

Meksikossa on noin 45 miljoonaa työssäkävijää. Työttömyysprosentti on 5,2 (2011). Palveluteollisuus työllistää 58 prosenttia, teollisuus 24 prosenttia ja maatalous 18 prosenttia työväestöstä.

 

Sisäinen maahanmuutto on tyypillistä. Parempien elinolojen etsiminen urbaaneista kasvukeskuksista on johtanut kaupungistumiseen, jonka vaikutukset näkyvät etenkin Mexico Cityssä, Monterreyssä ja Guadalajarassa. Työikäistä väestöä houkuttelee myös maan pohjoisosaan lähelle Yhdysvaltojen rajaa keskittynyt kokoonpanoteollisuus sekä turistikeskukset, kuten Cancun ja Acapulco.

 

Lisäksi moni koittaa onneaan pohjoisrajan toisella puolella Yhdysvalloissa, jossa vuonna 2004 arvioitiin työskentelevän noin 10,3 miljoonaa ensimmäisen sukupolven meksikolaista. Yhteensä meksikolaista alkuperää olevia asukkaita USA:ssa on noin 29 miljoonaa (vuonna 2011), joista laittomia siirtolaisia on noin 6,2 miljoonaa.

Meksikossa on laaja alkuperäisväestö ja maassa puhutaan 68 alkuperäiskieltä. Alkuperäisväestön asema yhteiskunnassa ei ole kovin vahva ja marginalisoitumisen vaara etenkin köyhimpien väestöryhmien osalta on olemassa.

 

Suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on melko konservatiivista. Seksuaalivähemmistöt näkyvät katukuvassa lähinnä suurimmissa turistikohteissa ja pääkaupungissa.

Kulttuuri

Meksikon kulttuurillinen erityispiirre on maan alkuperäiskansojen ja kulttuurien suuri lukumäärä. Näihin liittyviä historiallisia nähtävyyksiä on runsaasti, esimerkiksi maya- ja azteekkirauniot maan keskiosassa ja Jukatanin niemimaalla sekä Chiapasissa.

 

Kansantaide on Meksikossa tärkeää ja arvostettua. Eri puolilla maata valmistetaan alueille tyypillisiä käsitöitä ja taide-esineitä, joissa yhdistyvät meksikolaisten alkuperäiskulttuurien ja espanjalaisen siirtomaavallan tyylit ja vaikutteet.

 

Méxicossa on lukematon määrä erilaisia museoita ja gallerioita. Mexico Cityn Antropologinen museo on maailmankuulu. Museoista kiinnostuneen turistin on hyödyllistä hankkia erillinen kaupunkiopas, josta museoiden osoitteet, sisäänpääsymaksut ja aukioloajat voi tarkistaa.

 

Mariachi-musiikki on tyypillistä ja mariachi-ryhmien voi nähdä esiintyvän toreilla, ravintoloissa ja kaduilla. Kansanmusiikki alueellisine variaatioineen on Meksikossa hyvin suosittua. Meksikolaissäveltäjistä tunnettuja ovat muun muassa Silvestre Revueltas, Juventino Rosas ja Agustin Lara.

 

Tunnettuihin pop- ja nykyartisteihin kuuluvat yhtye Café Tacuba sekä laulajat Paulina Rubio ja Luis Miguel.

 

Kuva-ja maalaustaiteen saralla tunnetuimpiin meksikolaisiin lukeutuvat 1900-luvulla eläneet Diego Rivera, Frida Kahlo, David Alfaro Siqueros ja Rufino Tamayo.

 

Meksikon tunnetuimpiin kirjailijoihin lukeutuu vuonna 1990 Nobelilla palkittu Octavio Paz, Carlos Fuentes, Juan Rulfo, Alfonso Reyes, Juan Inés de la Cruz,ja Rosario Castellanos.

Meksikolaisista nykyelokuvista tunnetaan parhaiten nuorten ohjaajien rosoiset teokset.

 

Kansainvälistä mainetta viime vuosina saavuttaneisiin meksikolaiselokuviin lukeutuvat muun muassa Amores Perros (2000), A tú mama también (2002), Batalla en el cielo (2005), El Laberinto del Fauno (2006) ja Babel (2006). Meksikon elokuvan kulta-aikana pidetään yleisesti 1920- lukua, jolloin maassa tuotettiin jopa 200 elokuvaa vuodessa.

Media

Meksikossa on suuri määrä päivittäisiä sanomalehtiä sekä kansallis-, osavaltio- että paikallistasolla. Nämä kaikki ovat yksityisessä omistuksessa.

 

Tärkeimpiä sanomalehtiä ovat Reforma, el Universal ja el Financiero. La Jornada on suurin keskusta-vasemmistolehti. Lisäksi Meksikossa ilmestyy paljon viikoittaisia ja kuukausittaisia aikakauslehtiä. Radiokanavia on useita kymmeniä ja televisiokanavia yhdeksän. Televisiotoimintaa hallitsee kaksi suurta yhtiötä, TV Azteca ja Televisa. (Lähde. EIU 2007)

 

Media toimii Meksikossa vapaasti ja seuraa tarkkaan yhteiskunnan erilaisia uudistusprosesseja. Rikollisliigojen toiminnasta raportoivien toimittajien turvallisuustilanne on huono. Toimittajat ilman rajoja järjestö laskee, että vuosina 2000–2007 Meksikossa murhattiin 38 rikollisliigojen toimintaa tutkinutta toimittajaa.

 

Meksikossa kotona olevien tietokoneiden määrä on kasvanut, mutta on edelleen alle OECD-maiden yleisen tason. Vuonna 2006 tietokoneita oli 130 kappaletta 1000 asukasta kohti. Eniten koneita oli Méxicossa, missä 21,5 prosenttia talouksista omisti tietokoneen. Saman vuoden lopulla 18,7 miljoonaa meksikolaista ilmoitti olevansa internetin käyttäjä. Suurin osa kuitenkin käyttää nettiä nettikahviloissa tai töissä, sadasta käyttäjästä vain 2,6 on tilannut internetyhteyden kotiinsa. (Lähde. EIU 2007)

Kansalaisyhteiskunta

Meksikon kansalaisjärjestökenttä on suhteellisen laaja. Kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet ja kyky toimia aktiivisina yhteiskuntavaikuttajina vaihtelevat.

 

Ammattiyhdistystoiminta on aktiivista.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Meksikon hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden heinäkuussa 1920. Maiden välillä solmittiin ystävyyssopimus vuonna 1936 ja diplomaattisuhteet 11. marraskuuta 1949.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Kauppavaihto ja talousyhteistyö muodostavat Suomen ja Meksikon välisten suhteiden konkreettisen perustan. Sen lisäämiselle ja monipuolistamiselle on olemassa hyvät mahdollisuudet.


Suomalaisten yritysten mielenkiinto Meksikoa kohtaan lisääntyi Meksikon tultua vuonna 1994 Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTA:n jäseneksi, joka avasi pääsyn maailman suurimmille kulutusmarkkinoille. Myös Meksikon sisämarkkinat ovat merkittävät. Suomen ja Meksikon välinen kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus ja investointisuojasopimus ovat edistäneet toiminnan aloittamista.


Meksikon ja EU:n vapaakauppasopimus on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien ja viimeiset tullit teollisuustuotteista poistuivat vuoden 2007 alusta. Suomalaisten yritysten aktiivisuus Meksikoa kohtaan on lisääntynyt sopimuksen seurauksena, vaikkakin viennin volyymissä on ollut suuria vuotuisia vaihteluja.


Suomen koko viennistä Meksikon osuus vain 0,2–0,3 prosenttia. Tosin välillinen vienti on arvioitu jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi suoraan vientiin verrattu. 2011 Suomen viennin arvo Meksikoon oli 177,0 miljoonaa euroa (-8 prosenttia edellisvuodesta). 


Suomen tuonti Meksikosta kasvaa jatkuvasti, ja vuonna 2011 tuonnin arvo Meksikosta Suomeen oli 203,8 miljoonaa euroa (kasvua 31 prosenttia edelliseen vuoteen nähden). Meksiko on Brasilian ja Chilen jälkeen Suomen kolmanneksi suurin vientikohde Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2006 Suomen ja Meksikon välinen kauppa oli ensimmäistä kertaa ylijäämäistä Meksikolle, pääsyinä tähän muutoksen olivat metallien hintojen nousu sekä matkapuhelimien, komponenttien ja moottoriajoneuvojen tuonnin kasvu. Vuonna 2011 kauppataseen ylijäämä Meksikolle oli 26,8 miljoonaa euroa.

Suomesta Meksikoon vietiin etupäässä koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä (50,5 prosenttia viennistä), paperia ja pahvia (21,4 prosenttia) sekä kemiallisia aineita ja tuotteita (10,8 prosenttia).

 

Samoin tuonnista koneet, laitteet ja kuljetusvälineet olivat suurin ryhmä (71,5 prosenttia) sisältäen moottoriajoneuvoja (40,7 prosenttia), muita sähkölaitteita (9,1 prosenttia) ja telekommunikaatiolaitteita (8,8 prosenttia). Lisäksi Meksikosta tuotiin Suomeen mm. raaka-aineita, kemikaaleja, erilaisia valmistuotteita ja jonkin verran elintarvikkeita ja hedelmiä. Suomalaisyritysten välillinen vienti Meksikoon on arvioitu jopa kaksin- tai kolminkertaiseksi suoraan vientiimme verrattuna. Osa siitä tapahtuu Nafta-sopimuksen puitteissa Yhdysvaltojen kautta ja osa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa sijaitsevilta tehtailta.

 

Vuonna 2011 suorien suomalaisten sijoitusten määrä Meksikoon oli Suomen Pankin tilastojen mukaan noin 217 miljoonaa euroa. Meksikossa toimii yli 30 suomalaisyrityksen tytäryhtiötä. Vain 13 suomalaisella yrityksellä on tuotantolaitos Meksikossa, vaikka maa toimii jo sijaintinsa ansiosta ponnahduslautana Yhdysvaltojen markkinoille ja porttina Etelä-Amerikkaan.

 

Suurimpia suomalaisia työnantajia Meksikossa on Elcoteq (noin 3000 työntekijää). Suomalaisia tuotantolaitoksia Meksikossa ovat muun muassa Perloksen, Nokian, Kemiran, Dynean ja Viskon tehtaat. Sen lisäksi noin 80 yrityksellä on Meksikossa paikallinen edustaja.

Kulttuurisuhteet

Suomen ja Meksikon välillä on vilkasta kulttuurivaihtoa. Suomalaisesta kulttuurista Meksikossa ovat erityisen suosittuja olleet muotoilu, arkkitehtuuri, musiikki, elokuvat ja tiede. Meksikossa on vieraillut useita suomalaisia yhtyeitä sekä muusikoita ja kuva-, video- ja tanssitaiteen edustajia.


Maiden välinen aktiivinen kulttuuriyhteistyö pohjautuu vuonna 1982 solmittuun kulttuurisopimukseen. Vaihto-ohjelmat sovitaan neljän vuoden välein uusittavassa pöytäkirjassa (viimeisin keväällä 2001).

Sopimukset

Meksikon hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden heinäkuussa 1920. Maiden välillä solmittiin ystävyyssopimus vuonna 1936 ja diplomaattisuhteet 11. marraskuuta 1949.

 

Maiden välinen sopimusverkko on kattava. Vuonna 1975 allekirjoitettiin taloudellista, teknologista ja tieteellistä yhteistyötä koskeva TTT-sopimus. Teollisuuden kannalta merkittävä on kaksinkertaisen verotuksen estävä sopimus, joka astui voimaan vuoden 1999 alusta. Yritysten etabloitumista ja suoria sijoituksia edistää 1999 allekirjoitettu ja 2000 voimaan astunut sopimus investointien edistämisestä ja suojelusta. Euroopan unionin ja Meksikon välillä allekirjoitettiin vuonna 2000 sopimus, joka sisältää määräykset yhteistoiminnasta politiikan ja kehitysyhteistyön aloilla sekä vapaakaupasta.

 

Suomen hallitus on tukenut 1980-luvulta lähtien Meksikon metsäsektorin kehittämistä muun muassa asiantuntija-avulla. Maiden välisen yhteistyösopimuksen puitteissa Suomi osallistui Meksikon pitkän tähtäimen metsästrategian laatimiseen vuosille 2000–2025

Vierailut

Suomen ja Meksikon väliset poliittiset suhteet ovat hyvät ja ongelmattomat. Yhteistyötä pyritään syventämään siviilikriisinhallinnan ja kansainvälisen aseriisunnan sekä globalisaation hallinnan (Helsinki-prosessi) aloilla.

 

Suhteet ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien aktivoituneet. Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva Ahtisaari tekivät helmikuussa 1999 valtiovierailun Meksikoon. Kyseessä oli ensimmäinen korkeimman tason virallinen vierailu maiden välillä.

 

Ministerivierailuja Suomesta Meksikoon on tehty kymmenkunta viimeisen vuosikymmenen kuluessa, maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja maaliskuussa 2006 ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestam lokakuussa 2006.

 

Meksikolaisministereistä viimeisimpänä Suomessa on vieraillut kauppa- ja teollisuusministeri Fernando Canales tammikuussa 2004. Meksikon vesikomission pääjohtaja José Luís Luege vieraili Suomessa elokuussa 2007. Meksikon metsähallituksen pääjohtaja José Cibrian vieraili Suomessa lokakuussa 2007, jolloin allekirjoitettiin Suomen ja Meksikon metsäalan yhteistyöasiakirja.  Maiden välillä käydään säännöllistä poliittista dialogia virkamiestasolla.

 

Suomi ja Meksiko sopivat vuonna 1997 säännöllisten poliittisten konsultaatioiden käymisestä korkealla tasolla.  Kuluneiden kymmenen vuoden aikana konsultaatioita on käyty käytännössä kahden vuoden välein alivaltiosihteeritasolla, viimeksi marraskuussa 2007 Mexico Cityssä.
Meksikon senaatin ja edustajainhuoneen delegaatioita on käynyt tutustumassa Suomen metsäsektoriin ja opetusministeriön delegaatio on käynyt tutustumassa opetussektoriin. Myös parlamenttien välillä on vierailuvaihtoa, viimeksi Meksikossa vierailivat Suomen eduskunnan ympäristövaliokunta ja valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto maaliskuussa 2005 sekä maa- ja metsätalousvaliokunta maaliskuussa 2006.

 

Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen teki vienninedistämismatkan Meksikoon huhtikuussa 2008 laajan yritysvaltuuskunnan kanssa. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb teki Team Finland -matkan Kolumbiaan ja Meksikoon yritysten viennin ja kansainvälistymisen edistämiseksi toukokuussa 2013.

Historia

Suomen ja Meksikon väliset poliittiset suhteet ovat hyvät ja ne ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien voimakkaasti aktivoituneet muun muassa seurauksena Suomen hallituksen yleisestä lähentymisestä Latinalaiseen Amerikkaan.

Historia

Varhaisimmat merkit maissinviljelystä Meksikon alueella ajoittuvat noin vuoteen 7000 ennen ajanlaskumme alkua. Asutus alkoi järjestäytyä pienvaltioiksi noin 1000 eKr.

 

Meksikossa kukoistivat olmeekkien, mayojen ja atsteekkien korkeakulttuurit. Olmeekit asuivat nykyisten Veracruzin ja Tabascon osavaltioiden alueilla. Heidän kulttuurinsa kultakausi ajoittuu aikaan 900–400 eKr. Olmeekkien jälkeen samoille alueille asettuivat mayakansat, joiden kulttuuri levittäytyi Meksikon kaakkoisosan lisäksi myös Hondurasin, Guatemalan, Belizen ja El Salvadorin nykyisille alueille. Mayat olivat erityisen taitavia astronomeja ja kehittivät muun muassa kalenterin.

 

Sillä aikaa, kun mayojen kulttuuri kehittyi ja vaurastui, Meksikon laaksoon, nykyisen pääkaupungin alueelle asettui asumaan useita eri kansoja. Noin vuonna 1200 saapuivat atsteekit, jotka perustivat laaksoon pääkaupunkinsa Tenochtitlánin vuonna 1325. Sotaisat atsteekit joutuivat kuitenkin taipumaan espanjalaisten valloittajien saapuessa.

 

Hernán Cortés rantautui laivastoineen nykyisen Veracruzin kaupungin kohdalla vuonna 1518. Meksikosta tuli Espanjan siirtomaa kolmensadan vuoden ajaksi. Tänä aikana intiaaniväestö alistettiin ja pakotettiin kääntymään kristinuskoon ja maksamaan veroja. Meksiko alkoi irrottautua Espanjan otteesta vuonna 1810, jolloin pappi Miguel Hidalgo Costilla yllytti mestitseistä ja intiaaneista koostuvat kannattajansa kapinaan. Meksiko itsenäistyi vuonna 1821, mutta itsenäisyys ei tuonut mukanaan merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia.

 

Meksikossa 1800-luku oli suurten mullistusten aikaa. Sisällissodat ja selkkaukset Yhdysvaltojen kanssa johtivat siihen, että vuosina 1823–1854 hallitus vaihtui 33 kertaa. Meksikoa hallitsi myös lyhyen aikaa keisari: Itävallan keisarin veli Maximilian Ferdinand Joosef, joka kuitenkin teloitettiin kansan vaatiessa muutosta. Vuonna 1855 alkoi uudistusten kausi presidentti Benito Juarezin myötä.

 

Porfirio Diaz tuli vuorostaan valtaan vuonna 1876. Hänen 35-vuotisen kautensa aikana ulkomaalaisia rohkaistiin investoimaan maahan. Hänen aikanaan myös maanomistajien ja maatyöläisten erot kärjistyivät. Diaz joutui luopumaan vallasta kun myös keskiluokan tyytymättömyys Diazin autoritaarista politiikkaa kohtaan voimistui. Isänmaalliset kritisoivat sitä, että ulkomaalaiset hyötyivät maan luonnonrikkauksista. Vaatimus vapaista vaaleista puhkesi vuonna 1910 vallankumoukseksi. Meksikon verisen vallankumouksen tunnettuja kansanjohtajia olivat Emilio Zapata ja Pancho Villa.

 

Nykyisen Meksikon historia alkoi vuonna 1917, jolloin Meksikon perustuslaki hyväksyttiin. Poliittista kenttää dominoi PRI-puolue, joka edisti taloudellista nationalismia. Ulkomaalaisia ei rohkaistu investoimaan maahan, ja tullit nostettiin korkeiksi. Presidentti Cardenasin (1934–1940) kaudella työläisille annettiin maata ja aloitettiin ulkomaisten yhtiöiden valvonta sekä kansallistettiin ulkomaiset öljy-yhtiöt.

 

Cardenasia seuranneet presidentit säilyttivät maan tilanteen verraten vakaana ja edistivät talouskasvua. Suuret öljylöydöt 1970-luvulla innostivat valtiota lisäämään julkisia menoja, mutta 1980-luvulla puhkesi öljykriisi, jonka seurauksena maa velkaantui pahasti.

 

90-luvun merkittävimpiä sisäpoliittisia tapahtumia oli Kaakkois-Meksikossa sijaitsevan Chiapasin alueen intiaanien nouseminen kapinaan varakomentaja Marcosin johdolla. Keväällä 2000 intiaanit marssivat pääkaupunkiin saakka vaatimaan oikeuksiaan, mutta tilanne jatkuu yhä ratkaisemattomana. Myös vuoden 2000 presidentin vaalit muodostuivat historiallisiksi. Kansa osoitti kyllästymisensä PRI:n vuosikymmeniä jatkuneeseen valtaan ja presidentiksi nousikin PAN-puolueen Vicente Fox.

 

Vuonna 2006 vaaleissa maa jakaantui oikeiston ja vasemmiston välille. Oikeiston ehdokas Felipe Calderón voitti, mutta hävinnyt Andrés Manuel López Obrador ei edelleenkään ole myöntänyt Calderónia maan lailliseksi presidentiksi. Vuoden 2012 vaaleissa selkeä voittaja oli PRI. Puolueen edustaja Enrique Peña Nieto valittiin presidentiksi, ja puolue sai selkeän enemmistön sekä edustajainhuoneen että senaatin paikoista.

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Meksikon Yhdysvaltojen alue käsittää Pohjois-Amerikan mantereen eteläisen kärjen ja Keski-Amerikan pohjoisimman osan.

 

Pohjoisessa Meksikon naapurina on pohjoisessa Yhdysvallat, etelässä Guatemala ja Belize. Meksikon itäpuolella on Meksikon lahti ja Karibian meri ja lännessä Tyyni valtameri. Meksikon pinta-ala on 1 967 183 neliökilometriä eli maa on noin kuusi kertaa Suomen kokoinen.

 

Pääkaupunki México sijaitsee maan keskiosissa Anahuac-ylätasangolla 2240 metriä merenpinnan yläpuolella.

Asuminen, asunnot

Pääkaupungissa vallitsee vapaa asunto­markkinatilanne, jota säätelee etupäässä kysyntä- ja tarjontatilanne. Vuokrataso vaihtelee runsaasti sijainnin mukaan. Takuuvuokrana maksetaan yleensä kahden kuukauden vuokra. Mahdollisen välittäjän palkkion maksaa vuokranantaja.

 

Uusien omakotitalojen ja kerrostaloasuntojen taso on kohtuullinen. Uusien asuntojen keittiövarustukseen kuuluvat yleensä kaasuliesi, keittiökaapit ja työtasot. Liesi ja lämminvesiboileri toimivat yleensä kaasulla. Kerrosta­loissa täytetään automaatti­sesti kaasutankit, omakotitaloissa asuvien täytyy sen sijaan huolehtia kaasunsaannista itse. Useimmissa kerrostaloissa on kutakin asuntoa kohden yksi tai kaksi paikoituspaikkaa.

 

Asunnon turvallisuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Yksityiset talo- tai aluekohtaiset vartiointijärjes­telyt ovat lisääntyneet.

Autot

Meksikossa on saatavana kaikkia yleisimpiä automerkkejä ja niiden hinnat ovat huomattavasti Suomen hintoja alhaisemmat. Käytettyä autoa ostaessa on syytä varmistua asiakirjojen oikeellisuudesta sekä tarkastaa auton kunto huolella.

Hankinnat

Meksikosta ei puutu sellaisia tuotteita, joita ilman ei tulisi toimeen. Hintataso tuontituotteiden kohdalla voi olla kalliimpi kuin Suomessa.

 

Suurin kaupoista on avoinna seitsemänä päivänä viikossa.

 

Sähkölaitteet kannattaa ostaa paikan päältä eri järjestelmän vuoksi.

Ilmasto

Meksikon suuren pinta-alan ja korkeuserojen vuoksi ilmasto vaihtelee maan eri osissa. Karkeasti voidaan erottaa kolme ilmastovyöhykettä: trooppinen sadevyöhyke, lauhkea sadevyöhyke ja kuiva vyöhyke.

 

Pääkaupungissa Méxicossa ilmasto on miellyttävä ja lämpötila 20 asteen tuntumassa ympäri vuoden joitakin talven lyhyitä kylmiä jaksoja lukuun ottamatta. Sadekausi kestää kesäkuusta marraskuulle. Rannikolla sadekautta vastaa hurrikaanikausi.

Joukkoliikenne

Meksikon sisämaan lentoliikenteestä vastaavat etupäässä lentoyhtiöt Mexicana ja Aeroméxico. Lentoliikenneverkko on tiheä ja säännöllisiä lentovuoroja on runsaasti kaikkiin maan merkittävimpiin kaupunkeihin sekä lomanviettokeskuksiin. Matkustajia on kuitenkin paljon ja liput on syytä varata hyvissä ajoin. Lippujen hinnat ovat melko korkeita. Markkinoilla on myös halpalentoyhtiöitä.

 

Bussiliikenne on kehittynyttä ja lippujen hinnat alhaisia. Linjoja liikennöidään luksus-, ensimmäisen ja toisen luokan busseilla. Luksus- ja ensimmäisen luokan bussit ovat rakenteellisesti korkeatasoisia, ilmastoituja ja matkustusmukavuudeltaan hyviä. Ne myös noudattavat maanteillä nopeusrajoituksia, mitä muut bussit eivät aina tee. Maan rautatieverkosto on käytännössä olematon.

Julkiset kulkuneuvot Méxicossa

Maan pääkaupungissa Méxicossa julkinen liikenne koostuu busseista, metrosta, metro-bussista ja säännöllisiä reittejä ajavista pikkubusseista. Bussit ja metro ovat varsinkin ruuhka-aikoina usein täysiä.

 

1970-luvulla rakennettu metro edustaa varsin modernia teknologiaa. Metron kokonaisverkosto on lähes 200 km ja sitä laajennetaan jatkuvasti. Metrolipun hinta on 3 pesoa kuljetun matkan pituudesta riippumatta. Metron käyttäjämäärä saattaa nousta jopa neljään miljoonaan päivittäiseen käyttäjään, mikä vääjäämättä tarkoittaa ruuhkia. Metrossa saattaa esiintyä taskuvarkauksia, mutta yleisesti metro on turvallinen vaihtoehto.

 

Pikkubussit (peseros) liikennöivät läpi koko kaupungin. Matkalippu maksaa

4-6 pesoa. Pikkubusseja käytettäessä on syytä pitää turvallisuusseikat mielessä.

 

Metrobussi liikennöi Insurgentes-kadulla. Metrobussin taksa on tavallista bussia korkeampi, mutta etuna on oma kaista, jonka avulla bussi pääsee liikkumaan suhteellisen nopeasti ruuhkassakin.

 

Taksityyppejä on useita ja hinnat vaihtelevat niiden mukaisesti. Turvallisin tapa ottaa taksi on käyttää taksitolpalta otettavaa sitio-taksia. Taksin voi myös ottaa lennosta, mutta tuolloin tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kyseessä on oikea taksi. Myös monilla hotelleilla on omat turvalliset taksipalvelunsa, jotka kuitenkin ovat tavallista taksia kalliimpia.

 

Lentokenttätakseille maksetaan lippua kentällä tiskiltä ostettaessa kiinteä, reitin pituuden mukaan määräytyvä maksu. Lentokentällä ja juna-asemilla suositellaan käytettäväksi vain virallisia takseja (taxi autorizado).

Juomarahat

Juomarahaa jätetään yleisesti erilaisten palvelujen yhteydessä. Ravintoloissa juomarahan määrä on 10–15 prosenttia.

Jätehuolto

Roskien kuljetus on omakotitaloalueilla järjestetty niin, että kaupungin jäteauto kiertää alueilla keräämässä jätteet. Jätesäkit on itse kannettava suoraan jäteautoon tai jätettävä katukäytävälle aamuisin. Roskien jättäminen yön yli kadulle on ankarasti kielletty.

Kodinhoitoapu

Kotiapua on hyvin tarjolla ja sen käyttö on edullista. Hyvän ja luotettavan apulaisen löytäminen saattaa kuitenkin olla aikaa vievää puuhaa. Kotiapulaisten tehtäviin kuuluvat tavallisesti siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto ja tarvittaessa lapsenvahtina toimiminen. Sunnuntai on vapaapäivä.

 

Kokopäiväisen kotiapulaisen palkka on minimissään noin 4 000 pesoa kuukaudessa, minkä lisäksi hänelle maksetaan vuoden lopulla 13. kuukauden ylimääräinen palkka. Luontaisetuihin kuuluvat ruoka ja asunto, mahdolliset työvaatteet. Osa-aikaiset kotiapulaiset veloittavat noin 150–200 pesoa päivältä.

 

Kotiapulaiselle kannattaa ottaa sairausvakuutus, sillä täkäläisenä tapana on, että sairaustapauksissa isäntäväki maksaa kulut koska apulaiset eivät yleensä kuulu paikalliseen sosiaaliturvajärjestelmään. Työsuhteen päättyessä maksetaan eroraha, jonka suuruus riippuu työsuhteen pituudesta.

Koulut ja opiskelu

Julkisien koulujen tasoa ei pidetä korkeana eikä niitä suositella ulkomaalaisille. Kaikkialla Meksikossa on runsaasti yksityistä kouluja, joista osassa ainakin osa opetuksesta tapahtuu englannin kielellä. Koulumaksut ovat arvostetuissa kouluissa korkeita.

Käymälät

Käymälöiden taso vaihtelee runsaasti, mutta on yleisesti kohtuullinen. Siisteimmät käymälät löytyvät suurista tavarataloista ja ostoskeskuksista sekä pikaruokaketjujen ravintoloista. Käymälässä asioinnista peritään yleisesti pieni maksu.

Pankit

Pankkitoiminnoissa shekit ovat vielä laajalti käytössä, joskin nettipankkien tarjoamat palvelut ovat lisääntyneet.

Posti

Meksikon postilaitosta pidetään yleisesti epäluotettavana ja postin perillemeno vie kohtuuttomia aikoja. Postikonttoreita on harvassa.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Mexico

Päivitetty 30.1.2013

© Suomen suurlähetystö, Meksiko | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot