Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Mexico : Maatietoa : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Mexico

Embajada de Finlandia
Monte Pelvoux 111, piso 4, Col. Lomas de Chapultepec
11000 México D.F., México
Puh. +52-55-5540 6036, S-posti: sanomat.mex@formin.fi
Español | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Maatiedosto Haiti

Historia

Saarella, jonka Haiti ja Dominikaaninen tasavalta nykyään jakavat, eli esikolumbiaanisella ajalla taino-arawak-intiaaneja. Taino-arawakit olivat merenkulkutaitoisia ja heidän hallintojärjestelmänsä perustui heimopäälliköiden valtaan.

 

Kolumbus saapui saarelle joulukuussa 1492 ja julisti saaren Espanjan hallintaan. Hispaniolaksi nimetyn saaren alkuperäisväestö kutistui lähes olemattomiin seuraavan 25 vuoden aikana johtuen orjuuden rasituksista ja espanjalaisten mukanaan tuomista taudeista. Espanjalaiset alkoivatkin pian tuoda saarelle orjia Afrikasta, sillä he toivoivat löytävänsä saarelta kultavaraintoja.

 

Espanjalaisten kiinnostus Hispaniolan saarta kohtaan laski 1520-luvulta lähtien, kun Meksikon ja Etelä-Amerikan kulta- ja hopealöydöt saivat etusijan. Ranskalaiset, hollantilaiset ja englantilaiset merirosvot alkoivat muodostaa tukikohtia saaren asuttamattomille rannoille. Varsinainen ranskalainen asutus saarella alkoi 1625 ja vuonna 1664 Ranska vaati saaren länsipuolta virallisesti hallintaansa. Espanja luopui saaren läntisestä kolmanneksesta vuonna 1697 ja Ranskan uusi siirtomaa nimettiin Saint-Domingueksi.

 

Saint-Dominguesta tuli yksi Karibian alueen rikkaimmista siirtomaista. Sen kahvin ja sokerin tuotantoon pohjannut menestys perustui pitkälti laajamittaiseen afrikkalaisten orjien hyväksikäyttöön ja ympäristön ylikuormittamiseen. Koloniaalisessa Saint-Dominguessa ylintä poliittista ja taloudellista valtaa pitivät noin 30 000 eurooppalaista. Karkeasti ottaen saman verran kuului vapaiden mustien ja mulattien, "gens de coleur", ryhmään. He olivat koloniaalisessa järjestyksessä toisen luokan kansalaisia. Suurin ja huonoimmassa asemassa oleva ryhmä olivat afrikkalaiset orjat, joita oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa noin puoli miljoonaa.

 

Ranskan vallankumouksen innoittamina gens de coleur ryhtyivät 1790 vaatimaan itselleen poliittisia oikeuksia. Ranskan kansankokouksen 1791 myöntämät oikeudet eivät kuitenkaan koskeneet orjia ja siitä johtuen maan pohjoisosissa puhkesi orjakapina. Vuosien taistelujen jälkeen orjavallankumous sai lopullisen voiton ranskalaisista joukoista 18. marraskuuta 1803. Maa julistautui itsenäiseksi 1. tammikuuta 1804, toisena Amerikan mantereen valtiona.

 

Lähes koko Haitin reilun 200-vuoden mittaista itsenäistä historiaa on leimannut poliittinen väkivalta. 1800-luvun ajan maan hallitsijat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Vuonna 1915 Yhdysvallat miehitti Haitin, ja miehittäjän johdolla maahan asetettiin uusi perustuslaki. Yhdysvaltojen miehitys päättyi vuonna 1934. Yhdysvaltojen miehityksen aikana luodusta kansalliskaartista muodostui sittemmin maan kansallinen armeija, joka tulevina vuosina tuli olemaan osa väkivaltaista hallintokoneistoa.

 

Tohtori François Duvalier, "Papa Doc" nousi valtaan maan ensimmäisissä yleiseen äänioikeuteen perustuneissa vaaleissa vuonna 1957 mustan nationalistisen liikkeen tuella. Duvalier julistautui 1964 elinikäiseksi presidentiksi, ja hänen väkivaltainen hallintonsa tukeutui muun muassa salaisen poliisin apuun opposition kontrolloimisessa. Duvalierin kuoltua 1971 hänen poikansa, Jean-Claude Duvalier, "Baby Doc", otti vallan. Hänen korruptoitunut hallintonsa jatkui vuoteen 1986, jolloin katolisen kirkon tukema kansanliike sysäsi hänet vallasta.

 

Ensimmäisissä Duvalier-perheen diktatuurin jälkeisissä vaaleissa vuonna 1990 valittu presidentti, roomalaiskatolinen pappi Jean-Bertrand Aristide, syrjäytettiin kuitenkin väkivaltaisesti muutama kuukausi virkaanastumisensa jälkeen. Vuodesta 1991 vuoteen 1994 maata hallitsi sotilasjuntta, jonka aikana kymmenet tuhannet haitilaiset pakenivat maasta. Presidentti Aristiden syrjäyttäneen sotilasjuntan valtakausi päättyi vuonna 1994, jolloin toistuvien YK-välitysyritysten epäonnistuttua ja YK:n Haitille asettamien sanktioiden osoittauduttua hyödyttömiksi Yhdysvallat miehitti maan ja vaaleilla valittu presidentti Aristide palautettiin valtaan.

 

Vuoden 1996 vallanvaihdos oli ensimmäinen maan historiassa, jossa valta siirtyi perustuslaillisessa järjestyksessä vaaleilla valitulta presidentiltä seuraavalle. Uusi presidentti René Preval oli toiminut Aristiden pääministerinä ennen vuoden 1991 sotilasvallankaappausta. Prevalin  hallitus ajautui kuitenkin pian poliittiseen umpikujaan muun muassa vaalipetosepäilyjen vuoksi. Preval pyrki ratkaisemaan hallinnon ongelmia muun muassa erottamalla hallituksen ja jopa parlamentin edustajia ja miehittämällä nämä paikat Aristiden perustaman Lavalas Family-puolueen jäsenillä. Opposition ja hallituspuolueen välit kiristyivät entisestään toukokuun 2000 vaalien jälkeen, jolloin hallituksen asettama vaalineuvosto käytti virheellistä ääntenlaskutapaa, eikä tutkinut väitteitä vaalivilpeistä ja epäselvyyksistä vaaleissa. Tästä syystä kaikki merkittävät oppositiopuolueet boikotoivat saman vuoden marraskuun presidentin ja senaattorivaalia, jonka äänestysprosentti oli arviolta vain 5 prosenttia. Entinen presidentti Aristide julistettiin näiden kiisteltyjen presidentinvaalien voittajaksi.

 

Kansainvälisen yhteisön sovitteluyrityksistä huolimatta kuilu opposition ja hallituksen välillä kasvoi ja vuoden 2001 aikana poliittinen väkivalta lisääntyi molemmin puolin. Tammikuussa poliittista umpikujaa, lisääntynyttä väkivaltaa ja heikentynyttä ihmisoikeustilannetta varten ratkaisuja etsimään asetettu OAS:n Haitin erityisedustusto ei juurikaan onnistunut parantamaan turvallisuustilannetta. Väkivaltaiset asenteet syvenivät sekä presidentti Aristiden eroa vaatineen opposition että hallituksen tukemien jengien välillä erityisesti loppuvuodesta 2002 lähtien. Kun hallituksenvastaiset aseistetut joukot olivat helmikuussa 2004 edenneet jo lähes pääkaupunkiin, Aristide väistyi presidentin pallilta ja pakeni Etelä-Afrikkaan.

 

Vuodesta 2004 vuoteen 2006 maan kaoottisessa turvallisuustilanteessa valtaa piti muodollisesti väliaikainen hallinto. Myös YK:n vuonna 2004 asettamalla Haitin vakauttamiseen tähtäävällä erityisedustustolla oli merkittävä rooli Haitissa Aristiden väistyttyä. Vihdoin helmikuussa 2006 väliaikainen hallinto onnistui järjestämään rauhanomaisesti sujuneet presidentin ja parlamentin vaalit. Turvallisuustilanteen vakauttamiseen on vaikuttanut ennen kaikkea YK:n vakauttamisohjelman MINUSTAH:n aktiivinen toiminta pääkaupungin aseistettuja jengejä vastaan.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Meksiko

Päivitetty 22.7.2010

© Suomen suurlähetystö, Meksiko | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot